1 Salmo de Davi, quando se achava no deserto de Judá.
2 Ó Deus, vós sois o meu Deus, com ardor vos procuro. Minha alma está sedenta de vós, e minha carne por vós anseia como a terra árida e sequiosa, sem água.
3 Quero vos contemplar no santuário, para ver vosso poder e vossa glória.
4 Porque vossa graça me é mais preciosa do que a vida, meus lábios entoarão vossos louvores.
5 Assim vos bendirei em toda a minha vida, com minhas mãos erguidas vosso nome adorarei.
6 Minha alma saciada como de fino manjar, com exultante alegria meus lábios vos louvarão.
7 Quando, no leito, me vem vossa lembrança, passo a noite toda pensando em vós.
8 Porque vós sois o meu apoio, exulto de alegria, à sombra de vossas asas.
9 Minha alma está unida a vós, sustenta-me a vossa destra.
10 Quanto aos que me procuram perder, cairão nas profundezas dos abismos,
11 serão passados a fio de espada, e se tornarão pasto dos chacais.
12 O rei, porém, se alegrará em Deus. Será glorificado todo o que jurar pelo seu nome, enquanto aos mentirosos lhes será tapada a boca.
Sielun hiljentyminen Jumalan edessä.
1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.
2 Ps. 42:6; Jes. 30:15Jumalaa yksin
minun sieluni hiljaisuudessa odottaa,
häneltä tulee minulle apu.
3 Ps. 18:3Hän yksin on minun kallioni,
minun apuni ja turvani:
en minä suuresti horju.
4 Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte,
hänet yhdessä surmataksenne,
niinkuin hän olisi kaatuva seinä,
niinkuin murrettu muuri?
5 Jer. 9:8He vain pitävät neuvoa,
miten syöstä hänet korkeudestaan.
He rakastavat valhetta,
he siunaavat suullansa
ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
6 Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa,
minun sieluni,
sillä häneltä tulee minun toivoni.
7 Hän yksin on minun kallioni,
minun apuni ja turvani:
en minä horju.
8 Jumalassa on minun apuni ja kunniani.
Minun väkevyyteni kallio,
minun turvani on Jumala.
9 Turvatkaa häneen joka aika, te kansa;
vuodattakaa hänen eteensä sydämenne.
Jumala on meidän turvamme. Sela.
10 Ps. 39:6,12; Ps. 146:3; Jes. 40:15,17; Jes. 41:24; Dan. 5:27Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset,
vain valhetta ihmisten lapset:
kaikki he nousevat vaa’assa ylös
köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
11 Job 31:24; Luuk. 12:16; 1. Tim. 6:17Älkää luottako väkivaltaan,
älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan.
Jos rikkautta karttuu,
älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.
12 Kerran on Jumala sanonut,
kahdesti olen sen kuullut:
väkevyys on Jumalan.
13 Job 34:11; Sananl. 24:12; Jer. 32:19; Matt. 16:27; Room. 2:6; 1. Kor. 3:8; 2. Kor. 5:10; Ilm. 22:12Ja sinun, Herra, on armo;
sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.