Salmos 73

1 Hino de Asaf. Por que, Senhor, persistis em nos rejeitar? Por que se inflama vossa ira contra as ovelhas de vosso rebanho?

2 Recordai-vos de vosso povo que elegestes outrora, da tribo que resgatastes para vossa possessão, da montanha de Sião onde fizestes vossa morada.

3 Dirigi vossos passos a estes lugares definitivamente devastados; o inimigo tudo destruiu no santuário.

4 Os adversários rugiam no local de vossas assembleias, como troféus hastearam suas bandeiras.

5 Pareciam homens a vibrar o machado na floresta espessa.

6 Rebentaram os portais do templo com malhos e martelos,

7 atearam fogo ao vosso santuário, profanaram, arrasaram a morada do vosso nome.

8 Disseram em seus corações: "Destruamo-los todos juntos; incendiai todos os lugares santos da terra".

9 Não vemos mais nossos emblemas, já não há nenhum profeta e ninguém entre nós que saiba até quando...

10 Ó Deus, até quando nos insultará o inimigo? O adversário blasfemará vosso nome para sempre?

11 Por que retirais a vossa mão? Por que guardais vossa destra em vosso seio?

12 Entretanto, Deus é meu rei desde os tempos antigos, ele que opera a salvação por toda a terra.

13 Vosso poder abriu o mar, esmagastes nas águas as cabeças de dragões.

14 Quebrastes as cabeças do Leviatã, e as destes como pasto aos monstros do mar.

15 Fizestes jorrar fontes e torrentes, secastes rios caudalosos.

16 Vosso é o dia, a noite vos pertence: vós criastes a lua e o sol,

17 Vós marcastes à terra seus confins, estabelecestes o inverno e o verão.

18 Lembrai-vos: o inimigo vos insultou, Senhor, e um povo insensato ultrajou o vosso nome.

19 Não abandoneis ao abutre a vida de vossa pomba, não esqueçais para sempre a vida de vossos pobres.

20 Olhai para a vossa aliança, porque todos os recantos da terra são antros de violência.

21 Que os oprimidos não voltem confundidos, que o pobre e o indigente possam louvar o vosso nome.

22 Levantai-vos, ó Deus, defendei a vossa causa. Lembrai-vos das blasfêmias que continuamente vos dirige o insensato.

23 Não olvideis os insultos de vossos adversários, e o tumulto crescente dos que se insurgem contra vós.

Hurskaan kiusaus jumalattomien menestyessä. Herra on hänen lohdutuksensa.

1 *Matt. 5:8Aasafin virsi.

Totisesti, Jumala on hyvä Israelille,

niille, joilla on puhdas sydän.

2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua,

askeleeni olivat aivan liukahtaa.

3 *Job 21:7; Ps. 37:1; Jer. 12:1Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan,

kun minä näin jumalattomien menestyvän.

4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti,

he ovat voimakkaat ja lihavat.

5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia,

eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena,

väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.

7 *5. Moos. 32:15; Jer. 5:28Heidän silmänsä pullistuvat ulos

heidän lihavuudestaan,

heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita

pahuudessansa,

he puhuvat kuin korkeuksista.

9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta,

ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin

ja särpii vettä kyllälti.

11 *Job 22:13; Ps. 10:11; Ps. 94:7; Hes. 8:12Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi,

onko tietoa Korkeimmalla?"

12 *Job 12:6Katso, nämä ovat jumalattomat;

kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa

ja rikastuvat yhäti.

13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana

ja pessyt käteni viattomuudessa:

14 minua vaivataan joka aika,

ja minä saan joka aamu kuritusta.

15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun",

katso, niin minä olisin ollut petollinen

koko sinun lastesi sukua kohtaan.

16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen;

mutta se oli minulle ylen vaikeata,

17 kunnes minä pääsin sisälle

Jumalan pyhiin salaisuuksiin

ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

18 *Job 21:17; Jer. 23:12Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle,

perikatoon sinä heidät syökset.

19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon!

He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

20 *Job 20:8Niinkuin unen käy herätessä,

niin sinä, Herra, kun heräjät,

heidän valhekuvansa hylkäät.

21 Kun minun sydämeni katkeroitui

ja minun munaskuihini pisti,

22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt,

olin sinun edessäsi kuin nauta.

23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi,

sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

24 *Jes. 28:29Sinä talutat minua neuvosi mukaan

ja korjaat minut viimein kunniaan.

25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa!

Ja kun sinä olet minun kanssani,

en minä mistään maan päällä huoli.

26 *Ps. 142:6Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi,

Jumala on minun sydämeni kallio

ja minun osani iankaikkisesti.

27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat,

sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä,

minä panen turvani Herraan, Herraan,

kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.