1 'Minun sieluni on kyllästynyt elämään;

minä päästän valitukseni valloilleen

ja puhun sieluni murheessa,

2 minä sanon Jumalalle:

"Älä tuomitse minua syylliseksi;

ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3 Onko sinulla hyötyä siitä,

että teet väkivaltaa,

että oman käsialasi hylkäät,

mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4 *1. Sam. 16:7Onko sinulla lihan silmät,

katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät,

ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6 koska etsit vääryyttä minusta

ja tutkit minun syntiäni,

7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen

ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8 *Ps. 119:73; Ps. 139:13Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet;

yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9 *1. Moos. 2:7; 1. Moos. 3:19,23; Ps. 103:14Muista, että sinä olet muovaillut minut

niinkuin saven,

ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa

ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla

ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12 *Ap. t. 17:28Elämän ja armon olet sinä minulle suonut,

ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän;

minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua,

ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua!

Ja vaikka olisin oikeassa,

en kuitenkaan voisi päätäni nostaa,

häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16 *Jes. 38:13Jos minun pääni nousee,

niin sinä ajat minua niinkuin leijona

ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan,

ja vihasi minuun kasvaa,

ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18 *Job 3:11Miksi toit minut ilmoille äitini

kohdusta?

Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19 Niin minä olisin,

niinkuin minua ei olisi ollutkaan;

minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20 *Ps. 39:14Ovathan päiväni vähissä;

hän antakoon minun olla rauhassa,

hän kääntyköön minusta pois,

että hiukkasen ilostuisin,

21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta,

pimeyden ja synkeyden maahan,

22 maahan, jonka pimeys on

synkkä pilkkopimeä ja sekasorto

ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."

1 A minha alma tem tédio da minha vida;

darei livre curso à minha queixa,

falarei na amargura da minha alma.

2 Direi a Deus:

Não me condenes;

faze-me saber por

que contendes comigo.

3 Parece-te bem

que me oprimas,

que rejeites o trabalho das tuas mãos

e resplandeças

sobre o conselho dos ímpios?

4 Tens tu porventura olhos de carne?

Vês tu como vê o homem?

5 São os teus dias

como os dias do homem?

Ou são os teus anos

como os anos de um homem,

6 Para te informares da minha iniquidade,

e averiguares o meu pecado?

7 Bem sabes tu

que eu não sou iníquo;

todavia ninguém há

que me livre da tua mão.

8 As tuas mãos me fizeram

e me formaram completamente;

contudo me consomes.

9 Peço-te que te lembres de que

como barro me formaste

e me farás voltar ao pó.

10 Porventura não me vazaste

como leite,

e como queijo não me coalhaste?

11 De pele e carne me vestiste,

e de ossos e nervos me teceste.

12 Vida e misericórdia me concedeste;

e o teu cuidado guardou o meu espírito.

13 Porém estas coisas as ocultaste no teu coração;

bem sei eu

que isto esteve contigo.

14 Se eu pecar,

tu me observas;

e da minha iniquidade não me escusarás.

15 Se for ímpio, ai de mim!

E se for justo,

não levantarei a minha cabeça;

farto estou da minha ignomínia;

e vê qual é a minha aflição,

16 Porque se vai crescendo;

tu me caças

como a um leão feroz;

tornas a fazer maravilhas

para comigo.

17 Tu renovas

contra mim as tuas testemunhas,

e multiplicas

contra mim a tua ira;

reveses e combate estão comigo.

18 Por que, pois,

me tiraste da madre? Ah!

Se então tivera expirado,

e olho nenhum me visse!

19 Então eu teria sido

como se nunca fora;

e desde o ventre seria levado à sepultura!

20 Porventura não são poucos os meus dias?

Cessa, pois,

e deixa-me,

para que por um pouco eu tome alento.

21 Antes que eu vá

para o lugar de que não voltarei,

à terra da escuridão

e da sombra da morte;

22 Terra escuríssima,

como a própria escuridão,

terra da sombra da morte

e sem ordem alguma,

e onde a luz é como a escuridão.