1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2 *Sananl. 17:27"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja?

Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina,

olemmeko teidän silmissänne tylsät?

4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi —

sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi

ja kallio siirtyisi sijaltansa?

5 *Sananl. 13:9; Sananl. 24:20Ei, jumalattomain valo sammuu,

eikä hänen tulensa liekki loista.

6 Valo pimenee hänen majassansa,

ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle,

ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon,

hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä,

ansa käy häneen kiinni;

10 hänelle on maahan kätketty pyydys,

polulle häntä varten silmukka.

11 *3. Moos. 26:36; Job 15:21; Job 27:20; Jer. 46:5Kauhut peljättävät häntä kaikkialta

ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa,

ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa,

hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

14 *Job 8:13; Job 11:20; Sananl. 10:28Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa;

hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

15 Hänen majassansa asuu outoja,

hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,

ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

17 *Sananl. 10:7Hänen muistonsa katoaa maasta,

eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18 Hänet sysätään valosta pimeyteen

ja karkoitetaan maan piiristä.

19 *2. Kun. 10:11,17; Job 27:14; Ps. 21:11Ei sukua, ei jälkeläistä

ole hänellä kansansa seassa,

eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

20 Lännen asujat hämmästyvät

hänen tuhopäiväänsä,

idän asujat valtaa vavistus.

21 Näin käy väärintekijän huoneelle,

näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."

1 Então respondeu Bildade, o suíta, e disse:

2 Até quando poreis fim às palavras?

Considerai bem,

e então falaremos.

3 Por que somos tratados

como animais,

e como imundos aos vossos olhos?

4 Oh tu, que despedaças a tua alma na tua ira,

será a terra deixada por tua causa?

Remover-se-ão as rochas do seu lugar?

5 Na verdade,

a luz dos ímpios se apagará,

e a chama do seu fogo não resplandecerá.

6 A luz se escurecerá nas suas tendas,

e a sua lâmpada

sobre ele se apagará.

7 Os seus passos firmes se estreitarão,

e o seu próprio conselho o derrubará.

8 Porque por seus próprios pés é lançado na rede,

e andará nos fios enredados.

9 O laço o apanhará pelo calcanhar,

e a armadilha o prenderá.

10 Está escondida debaixo da terra uma corda,

e uma armadilha na vereda.

11 Os assombros o espantarão de todos os lados,

e o perseguirão a cada passo.

12 Será faminto o seu vigor,

e a destruição está pronta ao seu lado.

13 Serão devorados os membros do seu corpo;

sim, o primogênito da morte devorará os seus membros.

14 A sua confiança será arrancada da sua tenda,

e isto o fará caminhar

para o rei dos terrores.

15 Morará na sua mesma tenda,

o que não lhe pertence;

espalhar-se-á enxofre

sobre a sua habitação.

16 Por baixo se secarão as suas raízes

e por cima serão cortados os seus ramos.

17 A sua memória perecerá da terra,

e pelas praças não terá nome.

18 Da luz o lançarão nas trevas,

e afugentá-lo-ão do mundo.

19 Não terá filho

nem neto entre o seu povo,

e nem quem lhe suceda nas suas moradas.

20 Do seu dia se espantarão os do ocidente,

assim como se espantam os do oriente.

21 Tais são, na verdade,

as moradas do perverso,

e este é o lugar do que não conhece a Deus.