1 Job vastasi ja sanoi:

2 *Job 25:4; Ps. 143:2"Totisesti minä tiedän, että niin on;

kuinka voisi ihminen olla oikeassa

Jumalaa vastaan!

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan,

ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan

kuka on niskoitellut häntä vastaan

ja jäänyt rankaisematta?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta,

hän kukistaa ne vihassansa;

6 hän järkyttää maan paikaltaan,

ja sen patsaat vapisevat;

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse,

ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

8 *Job 26:7; Ps. 104:2hän yksinänsä levittää taivaat

ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

9 *Job 38:31; Aam. 5:8hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan,

Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

10 *Job 5:9; Ps. 72:18; Ps. 86:10; Room. 11:33hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja,

ihmeitä ilman määrää.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe;

hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa,

kuka voi häntä estää,

kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

13 *Job 26:12Jumala ei taltu vihastansa;

hänen allensa vaipuivat Rahabin auttajat.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle,

valita sanojani häntä vastaan?

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi;

minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin,

en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa

ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

18 joka ei anna minun vetää henkeäni,

vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo:

'Tässä olen!'

mutta jos oikeutta, niin:

'Kuka vetää minut tilille?'

20 Vaikka olisin oikeassa,

niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi;

vaikka olisin syytön,

niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni,

elämäni on minulle halpa.

22 *Saarn. 9:2; Mal. 3:14Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon:

hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa,

niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan,

hän peittää sen tuomarien kasvot —

ellei hän, kuka sitten?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin,

pakenevat onnea näkemättä,

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet,

niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani,

muuttaa muotoni ja ilostua,

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani,

tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

29 Syyllisenä täytyy minun olla;

miksi turhaan itseäni vaivaan?

30 *Jer. 2:22Jos vaikka lumessa peseytyisin

ja puhdistaisin käteni lipeällä,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan,

niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

32 *Saarn. 6:10Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä,

voidakseni vastata hänelle

ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa,

joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

34 *Job 13:21ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni,

niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi,

sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

1 Então Jó respondeu, dizendo:

2 Na verdade sei que assim é; porque,

como se justificaria o homem

para com Deus?

3 Se quiser contender com ele,

nem a uma de mil coisas lhe poderá responder.

4 Ele é sábio de coração,

e forte em poder;

quem se endureceu contra ele,

e teve paz?

5 Ele é o que remove os montes,

sem que o saibam,

e o que os transtorna no seu furor.

6 O que sacode a terra do seu lugar,

e as suas colunas estremecem.

7 O que fala ao sol,

e ele não nasce,

e sela as estrelas.

8 O que sozinho estende os céus,

e anda sobre os altos do mar.

9 O que fez a Ursa,

o Órion, e o Sete-Estrelo,

e as recâmaras do sul.

10 O que faz coisas grandes

e inescrutáveis;

e maravilhas

sem número.

11 Eis que ele passa por diante de mim,

e não o vejo;

e torna a passar perante mim,

e não o sinto.

12 Eis que arrebata a presa;

quem lha fará restituir?

Quem lhe dirá:

Que é o que fazes?

13 Deus não revogará a sua ira;

debaixo dele se encurvam os auxiliadores soberbos.

14 Quanto menos lhe responderia eu,

ou escolheria diante dele as minhas palavras!

15 Porque, ainda

que eu fosse justo,

não lhe responderia;

antes ao meu Juiz pediria misericórdia.

16 Ainda que chamasse,

e ele me respondesse,

nem por isso creria

que desse ouvidos à minha voz.

17 Porque me quebranta

com uma tempestade,

e multiplica as minhas chagas

sem causa.

18 Não me permite respirar,

antes me farta de amarguras.

19 Quanto às forças,

eis que ele é o forte;

e, quanto ao juízo,

quem me citará com ele?

20 Se eu me justificar,

a minha boca me condenará;

se for perfeito,

então ela me declarará perverso.

21 Se for perfeito,

não estimo a minha alma;

desprezo a minha vida.

22 A coisa é esta;

por isso eu digo

que ele consome ao perfeito

e ao ímpio.

23 Quando o açoite mata de repente,

então ele zomba da prova dos inocentes.

24 A terra é entregue nas mãos do ímpio;

ele cobre o rosto dos juízes;

se não é ele,

quem é, logo?

25 E os meus dias são mais velozes do que um correio;

fugiram,

e não viram o bem.

26 Passam como navios veleiros;

como águia que se lança à comida.

27 Se eu disser:

Eu me esquecerei da minha queixa,

e mudarei o meu aspecto

e tomarei alento,

28 Receio todas as minhas dores,

porque bem sei

que não me terás por inocente.

29 E, sendo eu ímpio,

por que trabalharei em vão?

30 Ainda que me lave

com água de neve,

e purifique as minhas mãos

com sabão,

31 Ainda me submergirás no fosso,

e as minhas próprias vestes me abominarão.

32 Porque ele não é homem,

como eu,

a quem eu responda,

vindo juntamente a juízo.

33 Não há entre nós árbitro

que ponha a mão sobre nós ambos.

34 Tire ele a sua vara de cima de mim,

e não me amedronte o seu terror.

35 Então falarei, e não o temerei;

porque não sou assim em mim mesmo.