1 "Niin, siitä vapisee sydämeni

ja hypähtää paikoiltansa.

2 *Ps. 29:3Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa

ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla,

lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

4 Sen kintereillä ärjyy ääni,

hän korottaa väkevän äänensä jylinän,

eikä hän säästä salamoitaan,

äänensä raikuessa.

5 *Job 5:9; Job 9:10; Ps. 147:15Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän,

hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan',

samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet,

että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

8 Pedot vetäytyvät piiloon

ja pysyvät luolissansa.

9 *Job 9:9; Ps. 135:7Tähtitarhasta tulee tuulispää,

pohjan ilmalta pakkanen.

10 *Job 38:29Jumalan henkäyksestä syntyy jää,

ja aavat vedet ahdistuvat.

11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella

ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

12 *Ps. 148:8Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan,

tehdäkseen maanpiirin päällä

kaiken, mitä hän niille määrää.

13 Hän antaa niiden osua

milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

14 Ota tämä korviisi, Job;

pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää

ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

16 Käsitätkö pilvien punnituksen,

hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat,

kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan,

joka on vahva kuin valettu kuvastin?

19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava;

pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

20 Olisiko hänelle ilmoitettava,

että tahtoisin puhua?

Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

21 Ja nyt: ei voida katsella valoa,

joka kirkkaana loistaa,

kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde;

Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää,

häntä, joka on suuri voimassa,

joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset;

hän ei katso keneenkään,

joka on omasta mielestään viisas."

1 Sobre isto também treme o meu coração,

e salta do seu lugar.

2 Atentamente ouvi a indignação da sua voz,

e o sonido

que sai da sua boca.

3 Ele o envia por debaixo de todos os céus,

e a sua luz

até aos confins da terra.

4 Depois disto ruge uma voz;

ele troveja

com a sua voz majestosa;

e ele não os detém

quando a sua voz é ouvida.

5 Com a sua voz troveja Deus maravilhosamente;

faz grandes coisas,

que nós não podemos compreender.

6 Porque à neve diz:

Cai sobre a terra;

como também à garoa

e à sua forte chuva.

7 Ele sela as mãos de todo o homem,

para que conheçam todos os homens a sua obra.

8 E as feras entram nos seus esconderijos

e ficam nas suas cavernas.

9 Da recâmara do sul sai o tufão,

e do norte o frio.

10 Pelo sopro de Deus se dá a geada,

e as largas águas se congelam.

11 Também de umidade carrega as grossas nuvens,

e espalha as nuvens

com a sua luz.

12 Então elas,

segundo o seu prudente conselho,

se espalham em redor,

para que façam tudo quanto lhes ordena

sobre a superfície do mundo na terra.

13 Seja que por vara,

ou para a sua terra,

ou por misericórdia as faz vir.

14 A isto, ó Jó, inclina os teus ouvidos;

para, e considera as maravilhas de Deus.

15 Porventura sabes tu

como Deus as opera,

e faz resplandecer a luz da sua nuvem?

16 Tens tu notícia do equilíbrio das grossas nuvens

e das maravilhas daquele

que é perfeito nos conhecimentos?

17 Ou de como as tuas roupas aquecem,

quando do sul há calma

sobre a terra?

18 Ou estendeste

com ele os céus,

que estão firmes

como espelho fundido?

19 Ensina-nos o que lhe diremos:

porque nós nada poderemos pôr em boa ordem,

por causa das trevas.

20 Contar-lhe-ia alguém o que tenho falado?

Ou desejaria um homem

que ele fosse devorado?

21 E agora não se pode olhar para o sol,

que resplandece nas nuvens,

quando o vento,

tendo passado,

o deixa limpo.

22 O esplendor de ouro vem do norte;

pois, em Deus há uma tremenda majestade.

23 Ao Todo-Poderoso não podemos alcançar;

grande é em poder;

porém a ninguém oprime em juízo

e grandeza de justiça.

24 Por isso o temem os homens;

ele não respeita os que se julgam sábios de coração.