1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani

ja suokaa minulle se lohdutus!

3 *Sananl. 18:13Kärsikää minua, että saan puhua.

Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan?

Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte

ja panette kätenne suullenne.

6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun,

ja vavistus valtaa ruumiini:

7 *Ps. 73:3; Jer. 12:1; Hab. 1:13; Mal. 3:14Miksi jumalattomat saavat elää,

vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään,

heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9 Heidän kotinsa ovat rauhassa,

kauhuista kaukana;

ei satu heihin Jumalan vitsa.

10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan,

hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11 *Ps. 17:14Poikansa he laskevat ulos

niinkuin lammaslauman,

heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12 He virittävät laulujaan

vaskirummun ja kanteleen kaikuessa

ja iloitsevat huilun soidessa.

13 *Job 24:24He viettävät päivänsä onnessa,

mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

14 *Job 22:17Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle:

'Mene pois meidän luotamme,

sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15 *2. Moos. 5:2; Mal. 3:14Mikä on Kaikkivaltias,

että häntä palvelisimme?

Ja mitä hyötyä meillä on siitä,

että häntä rukoilemme?'

16 *Job 22:18Katso, heidän onnensa ei ole

heidän omassa kädessänsä.

Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu

ja heidät yllättää heidän turmionsa?

Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18 *Ps. 1:4; Ps. 35:5; Jes. 29:5; Hoos. 13:3Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet,

niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

19 *2. Moos. 20:5Jumala muka säästää hänen lapsilleen

hänen onnettomuutensa.

Kostakoon hän hänelle itselleen,

niin että hän sen tuntee.

20 *Ps. 75:9; Jer. 25:15Nähköön hän perikatonsa omin silmin,

juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä,

jälkeensä jäävistä,

kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

22 *Jes. 40:13; Room. 11:34; 1. Kor. 2:16Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle,

hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

23 Toinen kuolee täydessä onnessansa,

kaikessa rauhassa ja levossa;

24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä,

ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

25 Toinen kuolee katkeralla mielellä,

saamatta onnea maistaa.

26 *Saarn. 9:2Yhdessä he panevat maata multaan,

ja madot peittävät heidät.

27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne

ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo,

missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta?

Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä,

vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja

hänen vaelluksestaan,

kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

32 Hänet saatetaan kalmistoon,

ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet.

Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä,

niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

34 *Job 16:2Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta?

Entä vastauksenne —

niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."

1 Respondeu, porém, Jó, dizendo:

2 Ouvi atentamente as minhas razões;

e isto vos sirva de consolação.

3 Sofrei-me,

e eu falarei;

e havendo eu falado, zombai.

4 Porventura eu me queixo de algum homem?

Porém, ainda que assim fosse, por

que não se angustiaria o meu espírito?

5 Olhai para mim,

e pasmai;

e ponde a mão sobre a boca.

6 Porque, quando me lembro disto me perturbo,

e a minha carne é sobressaltada de horror.

7 Por que razão vivem os ímpios,

envelhecem,

e ainda se robustecem em poder?

8 A sua descendência se estabelece

com eles perante a sua face;

e os seus renovos perante os seus olhos.

9 As suas casas têm paz,

sem temor;

e a vara de Deus não está sobre eles.

10 O seu touro gera,

e não falha;

pare a sua vaca,

e não aborta.

11 Fazem sair as suas crianças,

como a um rebanho,

e seus filhos andam saltando.

12 Levantam a voz, ao som do tamboril e da harpa,

e alegram-se ao som do órgão.

13 Na prosperidade gastam os seus dias,

e num momento descem à sepultura.

14 E, todavia, dizem a Deus:

Retira-te de nós;

porque não desejamos ter conhecimento dos teus caminhos.

15 Quem é o Todo-Poderoso,

para que nós o sirvamos?

E que nos aproveitará

que lhe façamos orações?

16 Vede, porém,

que a prosperidade não está nas mãos deles;

esteja longe de mim o conselho dos ímpios!

17 Quantas vezes sucede

que se apaga a lâmpada dos ímpios,

e lhes sobrevém a sua destruição?

E Deus na sua ira lhes reparte dores!

18 Porque são

como a palha diante do vento,

e como a pragana,

que arrebata o redemoinho.

19 Deus guarda a sua violência

para seus filhos,

e dá-lhe o pago,

para que o conheça.

20 Seus olhos verão a sua ruína,

e ele beberá do furor do Todo-Poderoso.

21 Por que,

que prazer teria na sua casa,

depois de morto, cortando-se-lhe o número dos seus meses?

22 Porventura a Deus se ensinaria conhecimento,

a ele que julga os excelsos?

23 Um morre na força da sua plenitude,

estando inteiramente sossegado e tranquilo.

24 Com seus baldes cheios de leite,

e a medula dos seus ossos umedecida.

25 E outro,

ao contrário,

morre na amargura do seu coração,

não havendo provado do bem.

26 Juntamente jazem no pó,

e os vermes os cobrem.

27 Eis que conheço bem os vossos pensamentos;

e os maus intentos com que injustamente me fazeis violência.

28 Porque direis:

Onde está a casa do príncipe,

e onde a tenda em

que moravam os ímpios?

29 Porventura não perguntastes aos

que passam pelo caminho,

e não conheceis os seus sinais,

30 Que o mau é preservado

para o dia da destruição;

e arrebatado no dia do furor?

31 Quem acusará diante dele o seu caminho,

e quem lhe dará o pago do que faz?

32 Finalmente é levado à sepultura,

e vigiam-lhe o túmulo.

33 Os torrões do vale lhe são doces,

e o seguirão todos os homens;

e adiante dele foram inumeráveis.

34 Como, pois,

me consolais

com vaidade?

Pois nas vossas respostas ainda resta a transgressão.