1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua!

Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet,

jospa pääsisin hänen asunnolleen!

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian

ja täyttäisin suuni todisteilla.

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi,

ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa?

Ei, hän vain tarkkaisi minua.

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies,

ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä;

menen länteen, enkä häntä huomaa;

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota,

jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

10 *Job 33:9; Ps. 17:3Sillä hän tietää, kussa minä kuljen.

Jos hän tutkisi minut,

kullan kaltaisena minä selviäisin.

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt,

hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut,

hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt

tarkemmin kuin omat päätökseni.

13 *Ps. 115:3; Dan. 4:32Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää?

Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14 Niin, hän antaa täydellisesti

minulle määrätyn osan,

ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

15 Sentähden valtaa minut kauhu

hänen kasvojensa edessä;

kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni,

Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

17 Sillä en menehdy pimeän tähden,

en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

1 Respondeu, porém, Jó, dizendo:

2 Ainda hoje a minha queixa está em amargura;

a minha mão pesa

sobre meu gemido.

3 Ah, se eu soubesse

onde o poderia achar!

Então me chegaria ao seu tribunal.

4 Exporia ante ele a minha causa,

e a minha boca encheria de argumentos.

5 Saberia as palavras

com que ele me responderia,

e entenderia o que me dissesse.

6 Porventura segundo a grandeza de seu poder contenderia comigo?

Não: ele antes me atenderia.

7 Ali o reto pleitearia com ele,

e eu me livraria

para sempre do meu Juiz.

8 Eis que se me adianto, ali não está;

se torno para trás, não o percebo.

9 Se opera à esquerda,

não o vejo;

se se encobre à direita,

não o diviso.

10 Porém ele sabe o meu caminho;

provando-me ele,

sairei como o ouro.

11 Nas suas pisadas os meus pés se afirmaram;

guardei o seu caminho,

e não me desviei dele.

12 Do preceito de seus lábios nunca me apartei,

e as palavras da sua boca guardei mais do que a minha porção.

13 Mas, se ele resolveu alguma coisa,

quem então o desviará?

O que a sua alma quiser,

isso fará.

14 Porque cumprirá o que está ordenado a meu respeito,

e muitas coisas

como estas ainda tem consigo.

15 Por isso me perturbo perante ele,

e quando isto considero,

temo-me dele.

16 Porque Deus macerou o meu coração,

e o Todo-Poderoso me perturbou.

17 Porquanto não fui desarraigado por causa das trevas,

e nem encobriu o meu rosto

com a escuridão.