1 *Matt. 5:28"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3 Tuleehan väärälle turmio

ja onnettomuus väärintekijöille.

4 *2. Aik. 16:9; Job 34:21; Sananl. 5:21; Jer. 32:19Eikö hän näkisi minun teitäni

ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin,

jos jalkani kiiruhti petokseen,

6 *Job 13:18punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla,

ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä

ja minun sydämeni seurasi silmiäni

tahi tahra tarttui minun käsiini,

8 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38niin syököön toinen, mitä minä kylvän,

ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle,

ja halailkoot häntä muut;

11 *5. Moos. 22:22sillä se olisi ollut ilkityö

ja raskaasti rangaistava rikos,

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka

ja hävittäisi kaiken saatuni.

13 Jos minä pidin halpana

palvelijani ja palvelijattareni oikeuden,

kun heillä oli riita minun kanssani,

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi,

ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15 *Ps. 139:13; Sananl. 14:31; Sananl. 17:5; Sananl. 22:2; Ef. 6:9Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,

luonut häntäkin,

eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16 Olenko minä kieltänyt

vaivaisilta heidän toivomuksensa

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17 *Jes. 58:7Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,

orvonkin saamatta syödä siitä?

18 En, vaan nuoruudestani saakka

minä kasvatin häntä niinkuin oma isä

ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna

ja köyhän verhoa vailla,

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet

eikä hän saanut lämmitellä minun

karitsaini villoilla,

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle,

kun näin puoltani pidettävän portissa,

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani,

ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä

turmiota Jumalalta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24 *Ps. 62:11; Mark. 10:24; 1. Tim. 6:17Jos minä panin uskallukseni kultaan

ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri

ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,

ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27 *5. Moos. 4:19sydämeni antautui salaa vieteltäväksi

ja käteni niille suudelmia heitti,

28 *5. Moos. 17:3niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,

sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29 *Sananl. 24:17Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,

riemusta hykähtänyt,

kun häntä onnettomuus kohtasi?

30 *Matt. 5:44; Room. 12:14En ole sallinut suuni syntiä tehdä,

kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,

että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32 *Hebr. 13:2; 1. Piet. 4:9Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;

minä pidin oveni auki tielle päin.

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34 *2. Moos. 23:2säikkyen suurta joukkoa

ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten,

niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35 *Job 23:3Oi, jospa joku kuuntelisi minua!

Katso, tuossa on puumerkkini!

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani

ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan

ja sen vaot kaikki itkivät,

39 jos kulutin sen voiman maksamatta

ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita

ja ohran sijasta rikkaruohoa."

Tähän päättyvät Jobin puheet.

1 Fiz aliança com os meus olhos;

como, pois,

os fixaria numa virgem?

2 Que porção teria eu do Deus lá de cima,

ou que herança do Todo-Poderoso

desde as alturas?

3 Porventura não é a perdição

para o perverso,

o desastre

para os que praticam iniquidade?

4 Ou não vê ele os meus caminhos,

e não conta todos os meus passos?

5 Se andei com falsidade,

e se o meu pé se apressou

para o engano

6 (Pese-me em balanças fiéis,

e saberá Deus a minha sinceridade),

7 Se os meus passos se desviaram do caminho,

e se o meu coração segue os meus olhos,

e se às minhas mãos se apegou qualquer coisa,

8 Então semeie eu

e outro coma,

e seja a minha descendência arrancada

até à raiz.

9 Se o meu coração se deixou seduzir por uma mulher,

ou se eu armei traições à porta do meu próximo,

10 Então moa minha mulher

para outro,

e outros se encurvem

sobre ela,

11 Porque é uma infâmia,

e é delito pertencente aos juízes.

12 Porque é fogo

que consome

até à perdição,

e desarraigaria toda a minha renda.

13 Se desprezei o direito do meu servo ou da minha serva,

quando eles contendiam comigo;

14 Então que faria eu

quando Deus se levantasse?

E, inquirindo a causa,

que lhe responderia?

15 Aquele que me formou no ventre não o fez também a ele?

Ou não nos formou do mesmo modo na madre?

16 Se retive o que os pobres desejavam,

ou fiz desfalecer os olhos da viúva,

17 Ou se, sozinho comi o meu bocado,

e o órfão não comeu dele

18 (Porque desde a minha mocidade cresceu comigo

como com seu pai,

e fui o guia da viúva

desde o ventre de minha mãe),

19 Se alguém vi perecer por falta de roupa,

e ao necessitado por não ter coberta,

20 Se os seus lombos não me abençoaram,

se ele não se aquentava

com as peles dos meus cordeiros,

21 Se eu levantei a minha mão

contra o órfão,

porquanto na porta via a minha ajuda,

22 Então caia do ombro a minha espádua,

e separe-se o meu braço do osso.

23 Porque o castigo de Deus era

para mim um assombro,

e eu não podia suportar a sua grandeza.

24 Se no ouro pus a minha esperança,

ou disse ao ouro fino:

Tu és a minha confiança;

25 Se me alegrei de que era muita a minha riqueza,

e de que a minha mão tinha alcançado muito;

26 Se olhei para o sol,

quando resplandecia,

ou para a lua,

caminhando gloriosa,

27 E o meu coração se deixou enganar em oculto,

e a minha boca beijou a minha mão,

28 Também isto seria delito à punição de juízes;

pois assim negaria a Deus que está lá em cima.

29 Se me alegrei da desgraça do que me tem ódio,

e se exultei

quando o mal o atingiu

30 (Também não deixei pecar a minha boca,

desejando a sua morte

com maldição);

31 Se a gente da minha tenda não disse:

Ah! Quem nos dará da sua carne?

Nunca nos fartaríamos dela.

32 O estrangeiro não passava a noite na rua;

as minhas portas abria ao viandante.

33 Se, como Adão,

encobri as minhas transgressões,

ocultando o meu delito no meu seio;

34 Porque eu temia a grande multidão,

e o desprezo das famílias me apavorava,

e eu me calei,

e não saí da porta;

35 Ah! Quem me dera um

que me ouvisse!

Eis que o meu desejo é que o Todo-Poderoso me responda,

e que o meu adversário escreva um livro.

36 Por certo

que o levaria

sobre o meu ombro,

sobre mim o ataria por coroa.

37 O número dos meus passos lhe mostraria;

como príncipe me chegaria a ele.

38 Se a minha terra clamar

contra mim,

e se os seus sulcos juntamente chorarem,

39 Se comi os seus frutos

sem dinheiro,

e sufoquei a alma dos seus donos,

40 Por trigo me produza cardos,

e por cevada joio. Acabaram-se as palavras de Jó.