1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille,

ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan,

niin että saisit pilkata,

kenenkään sinua häpeään häätämättä?

4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä,

ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

5 Mutta jospa Jumala puhuisi

ja avaisi huulensa sinua vastaan

6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet,

että hänellä on ymmärrystä monin verroin!

Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon

montakin pahaa tekoasi.

7 *Jes. 40:13; Room. 11:33Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden

tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

8 *Jer. 23:23; Ef. 3:18Se on korkea kuin taivas — mitä voit tehdä,

syvempi kuin tuonela — mitä voit ymmärtää?

9 Se on pitempi kuin maa

ja laveampi kuin meri.

10 *Job 12:14Jos hän liitää paikalle ja vangitsee

ja kutsuu oikeuden kokoon,

niin kuka voi häntä estää?

11 Sillä hän tuntee valheen miehet,

vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

12 Onttopäinen mies voi viisastua

ja villiaasin varsa ihmistyä.

13 Jos sinäkin valmistat sydämesi

ja ojennat kätesi hänen puoleensa —

14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas

äläkä anna petoksen asua majoissasi —

15 silloin saat kohottaa kasvosi

ilman häpeän tahraa,

olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

16 Silloin unhotat onnettomuutesi,

muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

17 *Ps. 37:6; Jes. 58:10Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää,

pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo;

tähystelet — käyt turvallisesti levolle,

19 *3. Moos. 26:6asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä,

ja monet etsivät sinun suosiotasi.

20 *Job 8:13; Ps. 112:10; Sananl. 11:23Mutta jumalattomain silmät raukeavat;

turvapaikka on heiltä mennyt,

ja heidän toivonsa on huokaus."

1 Então respondeu Zofar, o naamatita, e disse:

2 Porventura não se dará resposta à multidão de palavras?

E o homem falador será justificado?

3 Às tuas mentiras se hão de calar os homens?

E zombarás tu

sem que ninguém te envergonhe?

4 Pois dizes:

A minha doutrina é pura,

e limpo sou aos teus olhos.

5 Mas na verdade,

quem dera que Deus falasse

e abrisse os seus lábios contra ti!

6 E te fizesse saber os segredos da sabedoria,

que é multíplice em eficácia;

sabe, pois,

que Deus exige de ti menos do que merece a tua iniquidade.

7 Porventura alcançarás os caminhos de Deus,

ou chegarás à perfeição do Todo-Poderoso?

8 Como as alturas dos céus é a sua sabedoria;

que poderás tu fazer?

É mais profunda do que o inferno,

que poderás tu saber?

9 Mais comprida é a sua medida do que a terra,

e mais larga do que o mar.

10 Se ele passar,

aprisionar,

ou chamar a juízo, quem o impedirá?

11 Porque ele conhece aos homens vãos,

e vê o vício; e não o terá em consideração?

12 Mas o homem vão é falto de entendimento;

sim, o homem nasce como a cria do jumento montês.

13 Se tu preparares o teu coração,

e estenderes as tuas mãos para ele;

14 Se há iniquidade na tua mão,

lança-a para longe de ti

e não deixes habitar a injustiça nas tuas tendas.

15 Porque então o teu rosto levantarás sem mácula;

e estarás firme,

e não temerás.

16 Porque te esquecerás do cansaço,

e lembrar-te-ás dele

como das águas

que já passaram.

17 E a tua vida mais clara se levantará do que o meio-dia;

ainda que haja trevas,

será como a manhã.

18 E terás confiança,

porque haverá esperança;

olharás em volta e repousarás seguro.

19 E deitar-te-ás,

e ninguém te espantará;

muitos suplicarão o teu favor.

20 Porém os olhos dos ímpios desfalecerão,

e perecerá o seu refúgio;

e a sua esperança será o expirar da alma.