1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut

tuomion aikoja,

ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat,

nähdä hänen päiviänsä?

2 *5. Moos. 19:14; 5. Moos. 27:17; Sananl. 22:28Jumalattomat siirtävät rajoja,

ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

3 *5. Moos. 24:17Orpojen aasin he vievät,

ottavat pantiksi lesken lehmän.

4 He työntävät tieltä köyhät,

kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa:

lähtevät työhönsä saalista etsien,

aro on heidän lastensa leipä.

6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen,

ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä,

eikä heillä ole peittoa kylmässä.

8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta,

ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9 Äidin rinnoilta riistetään orpo,

ja kurjalta otetaan pantti.

10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita,

ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11 Jumalattomain muuritarhoissa

he pusertavat öljyä,

he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina,

ja haavoitettujen sielu huutaa;

mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

13 Nuo ovat valon vihaajia,

eivät tunne sen teitä

eivätkä pysy sen poluilla.

14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja,

tappaa kurjan ja köyhän;

ja yöllä hän hiipii kuin varas.

15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää,

hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe',

ja hän panee peiton kasvoillensa.

16 He murtautuvat pimeässä taloihin,

päivällä he sulkeutuvat sisään,

tahtomatta tietää valosta.

17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen,

koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." —

18 "Hän kiitää pois vetten viemänä,

kirottu on hänen peltopalstansa maassa,

hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.

19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden,

samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.

20 Äidin kohtu unhottaa hänet,

madot syövät hänet herkkunaan,

ei häntä enää muisteta;

niin murskataan vääryys kuin puu.

21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä,

ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." —

22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa;

he pysyvät pystyssä,

vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.

23 Hän antaa heidän olla turvassa,

ja heillä on vahva tuki;

ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

24 *Job 21:13He ovat kohonneet korkealle —

ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole;

he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin,

he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi

ja saattaa sanani tyhjiksi?"

1 Visto que do Todo-Poderoso não se encobriram os tempos,

por que,

os que o conhecem,

não veem os seus dias?

2 Até os limites removem;

roubam os rebanhos,

e os apascentam.

3 Do órfão levam o jumento;

tomam em penhor o boi da viúva.

4 Desviam do caminho os necessitados;

e os pobres da terra juntos se escondem.

5 Eis que,

como jumentos monteses no deserto,

saem à sua obra,

madrugando

para a presa;

a campina dá mantimento a eles

e aos seus filhos.

6 No campo segam o seu pasto,

e vindimam a vinha do ímpio.

7 Ao nu fazem passar a noite

sem roupa,

não tendo ele coberta contra o frio.

8 Pelas chuvas das montanhas são molhados e,

não tendo refúgio,

abraçam-se

com as rochas.

9 Ao orfãozinho arrancam dos peitos,

e tomam o penhor do pobre.

10 Fazem com que os nus vão

sem roupa

e aos famintos tiram as espigas.

11 Dentro das suas paredes espremem o azeite;

pisam os lagares,

e ainda têm sede.

12 Desde as cidades gemem os homens,

e a alma dos feridos exclama,

e contudo Deus lho não imputa como loucura.

13 Eles estão

entre os que se opõem à luz;

não conhecem os seus caminhos,

e não permanecem nas suas veredas.

14 De madrugada se levanta o homicida,

mata o pobre

e necessitado,

e de noite é como o ladrão.

15 Assim como o olho do adúltero aguarda o crepúsculo,

dizendo:

Não me verá olho nenhum;

e oculta o rosto,

16 Nas trevas minam as casas,

que de dia se marcaram;

não conhecem a luz.

17 Porque a manhã

para todos eles é

como sombra de morte;

pois, sendo conhecidos,

sentem os pavores da sombra da morte.

18 É ligeiro

sobre a superfície das águas;

maldita é a sua parte

sobre a terra;

não volta pelo caminho das vinhas.

19 A secura e o calor desfazem as águas da neve;

assim desfará a sepultura aos que pecaram.

20 A madre se esquecerá dele,

os vermes o comerão gostosamente;

nunca mais haverá lembrança dele;

e a iniquidade se quebrará

como uma árvore.

21 Aflige à estéril que não dá à luz,

e à viúva não faz bem.

22 Até aos poderosos arrasta

com a sua força;

se ele se levanta,

não há vida segura.

23 Se Deus lhes dá descanso,

estribam-se nisso;

seus olhos

porém estão nos caminhos deles.

24 Por um pouco se exaltam,

e logo desaparecem;

são abatidos,

encerrados como todos os demais;

e cortados como as cabeças das espigas.

25 Se agora não é assim, quem me desmentirá

e desfará as minhas razões?