1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; 2 Job lausui ja sanoi:

3 *Jer. 20:14"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin,

ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.

4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi;

älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö,

älköönkä valonsäde sille paistako.

5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä,

pilvi laskeutukoon sen päälle,

peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

6 Sen yön ryöstäköön pimeys;

älköön se iloitko vuoden päivien parissa,

älköön tulko kuukausien lukuun.

7 Katso, hedelmätön olkoon se yö,

älköön siinä riemuhuuto raikuko.

8 Kirotkoot sen päivänmanaajat,

ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

9 Pimentykööt sen kointähdet,

odottakoon se valoa, joka ei tule,

älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia

eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

11 *Job 10:18Miksi en kuollut heti äidin helmaan,

miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet,

minkätähden rinnat imeäkseni?

13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin,

nukkuisin ja saisin levätä

14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa,

jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa,

jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

16 tahi olisin olematon

niinkuin maahan kätketty keskoinen,

niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

17 *Jes. 57:2; Ilm. 14:13Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta,

siellä saavat uupuneet levätä;

18 kaikki vangit ovat rauhassa,

eivät kuule käskijän ääntä.

19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri,

orja on vapaa herrastansa.

20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa

ja elämää murhemielisille,

21 *Ilm. 9:6jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule,

jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti,

riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan —

23 *Job 19:8miehelle, jonka tie on ummessa,

jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

24 *Ps. 42:4; Ps. 80:6Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni,

valitukseni valuu kuin vesi.

25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi,

ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain,

tuli tuska jälleen."

1 Depois disto abriu Jó a sua boca, e amaldiçoou o seu dia. 2 E Jó, falando, disse:

3 Pereça o dia em que nasci,

e a noite em que se disse:

Foi concebido um homem!

4 Converta-se aquele dia em trevas;

e Deus, lá de cima,

não tenha cuidado dele,

nem resplandeça

sobre ele a luz.

5 Contaminem-no as trevas

e a sombra da morte;

habitem sobre ele nuvens;

a escuridão do dia o espante!

6 Quanto àquela noite,

dela se apodere a escuridão;

e não se regozije ela

entre os dias do ano;

e não entre no número dos meses!

7 Ah! Que solitária seja aquela noite,

e nela não

entre voz de júbilo!

8 Amaldiçoem-na aqueles

que amaldiçoam o dia,

que estão prontos

para suscitar o seu pranto.

9 Escureçam-se as estrelas do seu crepúsculo;

que espere a luz,

e não venha;

e não veja as pálpebras da alva;

10 Porque não fechou as portas do ventre;

nem escondeu dos meus olhos a canseira.

11 Por que não morri eu

desde a madre?

E em saindo do ventre,

não expirei?

12 Por que me receberam os joelhos?

E por que os peitos,

para que mamasse?

13 Porque já agora jazeria

e repousaria;

dormiria,

e então haveria repouso para mim.

14 Com os reis

e conselheiros da terra,

que para si edificam casas nos lugares assolados,

15 Ou com os príncipes

que possuem ouro,

que enchem as suas casas de prata,

16 Ou como aborto oculto,

não existiria;

como as crianças que não viram a luz.

17 Ali os maus cessam de perturbar;

e ali repousam os cansados.

18 Ali os presos juntamente repousam,

e não ouvem a voz do exator.

19 Ali está o pequeno

e o grande,

e o servo livre de seu senhor.

20 Por que se dá luz ao miserável,

e vida aos amargurados de ânimo?

21 Que esperam a morte,

e ela não vem;

e cavam em procura dela mais do que de tesouros ocultos;

22 Que de alegria saltam,

e exultam,

achando a sepultura?

23 Por que se dá luz ao homem,

cujo caminho é oculto,

e a quem Deus o encobriu?

24 Porque antes do meu pão vem o meu suspiro;

e os meus gemidos se derramam

como água.

25 Porque aquilo que temia me sobreveio;

e o que receava me aconteceu.

26 Nunca estive tranquilo,

nem sosseguei, nem repousei,

mas veio sobre mim a perturbação.