1 Ja Elihu lausui ja sanoi:

2 "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani,

ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.

3 *Job 12:11Sillä korva koettelee sanat,

ja suulaki maistaa ruuan maun.

4 Tutkikaamme, mikä oikein on,

koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.

5 *Job 13:18; Job 23:10; Job 27:2,5Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa,

mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.

6 *Job 6:4Vaikka minun puolellani on oikeus,

pitäisi minun valhetella;

kuolettava nuoli on minuun sattunut,

vaikka olen rikoksesta vapaa.'

7 *Job 15:16Kuka mies on sellainen kuin Job,

joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,

8 joka yhtyy väärintekijäin seuraan

ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?

9 *Job 9:22Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä,

että elää Jumalalle mieliksi'.

10 *5. Moos. 32:4; Job 36:23; Room. 3:5Sentähden kuulkaa minua,

te ymmärtäväiset miehet:

Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta

eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.

11 *Ps. 62:13; Sananl. 24:12; Jer. 17:10; Jer. 32:19; Hes. 7:27; Hes. 33:20; Matt. 16:27; 1. Kor. 3:8; 2. Kor. 5:10Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa

ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.

12 *Ps. 51:6Totisesti, Jumala ei tee väärin,

Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

13 Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata,

ja kuka on perustanut koko maanpiirin?

14 Jos hän ajattelisi vain itseänsä

ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,

15 *Ps. 104:29; Saarn. 12:7niin kaikki liha yhdessä menehtyisi,

ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.

16 Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä,

ota korviisi sanojeni ääni.

17 *Room. 3:6Taitaisiko todella se hallita,

joka vihaa oikeutta?

Vai tuomitsetko sinä syylliseksi

tuon Vanhurskaan, Voimallisen,

18 joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton',

ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',

19 *5. Moos. 10:17; 2. Aik. 19:7; Ap. t. 10:34; Room. 2:11; Gal. 2:6; Ef. 6:9; Kol. 3:25; 1. Piet. 1:17joka ei pidä päämiesten puolta

eikä aseta rikasta vaivaisen edelle,

koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?

20 *2. Moos. 12:29; 2. Kun. 19:35Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä;

kansat järkkyvät ja häviävät,

väkevä siirretään pois käden koskematta.

21 *Job 31:4; Sananl. 5:21Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä,

ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.

22 *Ps. 139:11Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää,

johon voisivat piiloutua väärintekijät.

23 Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata,

ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;

24 *Luuk. 1:52hän musertaa voimalliset tutkimatta

ja asettaa toiset heidän sijallensa.

25 Niinpä hän tuntee heidän tekonsa

ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.

26 Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä

julkisella paikalla, 27 koska he luopuivat hänestä

eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,

28 *2. Moos. 22:23vaan saattoivat vaivaisten huudon

kohoamaan hänen eteensä,

ja hän kuuli kurjain huudon.

29 Ja jos hän on hiljaa,

kuka häntä siitä tuomitsee?

Jos hän peittää kasvonsa,

kuka voi häntä katsella?

Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,

30 ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen,

ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.

31 Sillä onko tässä sanottu Jumalalle:

'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.

32 Mitä en näe, neuvo minulle;

jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'

33 Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa,

koska olet niin tyytymätön?

Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun;

puhu, mitä tiedät.

34 Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle,

viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:

35 'Job puhuu taitamattomasti,

ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.

36 Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan,

koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!

37 Sillä hän lisää syntiä syntiin,

lyö kämmentä keskellämme

ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"

1 Respondeu mais Eliú, dizendo:

2 Ouvi, vós, sábios,

as minhas razões;

e vós, entendidos,

inclinai os ouvidos para mim.

3 Porque o ouvido prova as palavras,

como o paladar experimenta a comida.

4 O que é direito escolhamos

para nós;

e conheçamos

entre nós o que é bom.

5 Porque Jó disse: Sou justo,

e Deus tirou o meu direito.

6 Apesar do meu direito sou considerado mentiroso;

a minha ferida é incurável,

embora eu esteja

sem transgressão.

7 Que homem há como Jó,

que bebe a zombaria

como água?

8 E caminha em companhia dos que praticam a iniquidade,

e anda com homens ímpios?

9 Porque disse:

De nada aproveita ao homem o comprazer-se em Deus.

10 Portanto vós,

homens de entendimento,

escutai-me:

Longe de Deus esteja o praticar a maldade

e do Todo-Poderoso o cometer a perversidade!

11 Porque, segundo a obra do homem,

ele lhe paga;

e faz a cada um segundo o seu caminho.

12 Também, na verdade,

Deus não procede impiamente;

nem o Todo-Poderoso perverte o juízo.

13 Quem lhe entregou o governo da terra?

E quem fez todo o mundo?

14 Se ele pusesse o seu coração contra o homem,

e recolhesse

para si o seu espírito

e o seu fôlego,

15 Toda a carne juntamente expiraria,

e o homem voltaria

para o pó.

16 Se, pois,

há em ti entendimento,

ouve isto;

inclina os ouvidos ao som da minha palavra.

17 Porventura o que odiasse o direito se firmaria?

E tu condenarias aquele

que é justo

e poderoso?

18 Ou dir-se-á a um rei:

Oh! Vil?

Ou aos príncipes:

Oh! Ímpios?

19 Quanto menos àquele,

que não faz acepção das pessoas de príncipes,

nem estima o rico mais do que o pobre;

porque todos são obras de suas mãos.

20 Eles num momento morrem;

e até à meia-noite os povos são perturbados,

e passam,

e os poderosos serão tomados não por mão humana.

21 Porque os seus olhos estão

sobre os caminhos de cada um,

e ele vê todos os seus passos.

22 Não há trevas

nem sombra de morte,

onde se escondam os que praticam a iniquidade.

23 Porque Deus não sobrecarrega o homem mais do que é justo,

para o fazer ir a juízo diante dele.

24 Quebranta aos fortes,

sem que se possa inquirir,

e põe outros em seu lugar.

25 Ele conhece, pois,

as suas obras;

de noite os transtorna,

e ficam moídos.

26 Ele os bate

como ímpios que são, à vista dos espectadores;

27 Porquanto se desviaram dele,

e não compreenderam nenhum de seus caminhos,

28 De sorte que o clamor do pobre subisse até ele,

e que ouvisse o clamor dos aflitos.

29 Se ele aquietar,

quem então inquietará?

Se encobrir o rosto,

quem então o poderá contemplar?

Seja isto para com um povo,

seja para com um homem só,

30 Para que o homem hipócrita nunca mais reine,

e não haja laços no povo.

31 Na verdade,

quem a Deus disse:

Suportei castigo, não ofenderei mais.

32 O que não vejo,

ensina-me tu;

se fiz alguma maldade,

nunca mais a hei de fazer?

33 Virá de ti como há de ser a recompensa,

para que tu a rejeites?

Faze tu,

pois, e não eu,

a escolha;

fala logo o que sabes.

34 Os homens de entendimento dirão comigo,

e o homem sábio

que me ouvir:

35 Jó falou sem conhecimento;

e às suas palavras falta prudência.

36 Pai meu!

Meu desejo é

que Jó seja provado até ao fim,

pelas suas respostas a homens malignos.

37 Porque ao seu pecado acrescenta a transgressão;

entre nós bate palmas,

e multiplica

contra Deus as suas palavras.