1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani,

ja ota korviisi kaikki minun sanani.

2 Katso, minä olen avannut suuni,

kieleni puhuu suulakeni alla.

3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani;

mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

4 Jumalan henki on minut luonut,

ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.

5 Vastaa minulle, jos taidat;

varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.

6 *1. Moos. 2:7; Job 10:9; Saarn. 12:7Katso, Jumalan edessä

minä olen samanlainen kuin sinä:

hyppysellinen savea olen minäkin.

7 Katso, ei käy minusta kauhu,

joka sinut peljästyttää,

eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen,

minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:

9 *Job 9:21; Job 16:17; Job 23:10; Job 27:5'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa;

olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

10 *Job 13:24; Job 16:9; Job 19:11Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan,

hän pitää minua vihollisenansa;

11 *Job 13:27hän panee minun jalkani jalkapuuhun,

vartioitsee kaikkia minun polkujani.'

12 Katso, sinä et ole oikeassa —

niin minä vastaan sinulle —

sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

13 *Jes. 40:13Miksi olet riidellyt häntä vastaan,

jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella;

sitä vain ei huomata.

15 Unessa, öisessä näyssä,

kun raskas uni valtaa ihmiset

ja he nukkuvat vuoteillansa,

16 *Job 36:10silloin hän avaa ihmisten korvat

ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta

ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta

ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa,

kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,

20 ja hänen henkensä inhoaa leipää

ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin,

ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa

ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

23 *Hebr. 1:14Jos silloin on hänen puolellansa enkeli,

välittäjä, yksi tuhansista,

todistamassa ihmisen puolesta

hänen vilpittömyyttään,

24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo:

'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan;

minä olen saanut lunastusmaksun'.

25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu

nuoruuden voimaa,

hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

26 *Ps. 50:15; Jes. 58:9Hän rukoilee Jumalaa,

ja Jumala mielistyy häneen

ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan;

niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo:

'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean,

mutta ei sitä kostettu minulle;

28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan,

ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.

29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala

kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

30 *Ps. 56:14; Ps. 103:4palauttaakseen hänen sielunsa haudasta

ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.

31 Tarkkaa, Job, kuule minua;

vaikene ja anna minun puhua.

32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa,

niin vastaa minulle;

puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

33 Ellei, niin kuule minua;

vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

1 Assim, na verdade,

ó Jó, ouve as minhas razões,

e dá ouvidos a todas as minhas palavras.

2 Eis que já abri a minha boca;

já falou a minha língua debaixo do meu paladar.

3 As minhas razões provam a sinceridade do meu coração,

e os meus lábios proferem o puro saber.

4 O Espírito de Deus me fez;

e a inspiração do Todo-Poderoso me deu vida.

5 Se podes, responde-me,

põe em ordem as tuas razões diante de mim,

e apresenta-te.

6 Eis que vim de Deus,

como tu;

do barro também eu fui formado.

7 Eis que não te perturbará o meu terror,

nem será pesada

sobre ti a minha mão.

8 Na verdade tu falaste aos meus ouvidos;

e eu ouvi a voz das tuas palavras. Dizias:

9 Limpo estou, sem transgressão;

puro sou, e não tenho iniquidade.

10 Eis que procura pretexto

contra mim,

e me considera como seu inimigo.

11 Põe no tronco os meus pés,

e observa todas as minhas veredas.

12 Eis que nisso não tens razão;

eu te respondo;

porque maior é Deus do que o homem.

13 Por que razão contendes com ele,

sendo que não responde acerca de todos os seus feitos?

14 Antes Deus fala uma

e duas vezes;

porém ninguém atenta

para isso.

15 Em sonho ou em visão noturna,

quando cai sono profundo

sobre os homens,

e adormecem na cama.

16 Então o revela ao ouvido dos homens,

e lhes sela a sua instrução,

17 Para apartar o homem daquilo que faz,

e esconder do homem a soberba.

18 Para desviar a sua alma da cova,

e a sua vida de passar pela espada.

19 Também na sua cama é castigado

com dores;

e com incessante contenda nos seus ossos;

20 De modo que a sua vida abomina até o pão,

e a sua alma a comida apetitosa.

21 Desaparece a sua carne a olhos vistos,

e os seus ossos,

que não se viam,

agora aparecem.

22 E a sua alma se vai chegando à cova,

e a sua vida aos

que trazem a morte.

23 Se com ele, pois,

houver um mensageiro,

um intérprete, um

entre milhares,

para declarar ao homem a sua retidão,

24 Então terá misericórdia dele,

e lhe dirá:

Livra-o,

para que não desça à cova;

já achei resgate.

25 Sua carne se reverdecerá mais do que era na mocidade,

e tornará aos dias da sua juventude.

26 Deveras orará a Deus,

o qual se agradará dele,

e verá a sua face com júbilo,

e restituirá ao homem a sua justiça.

27 Olhará para os homens,

e se algum disser: Pequei,

e perverti o direito,

o que de nada me aproveitou.

28 Porém Deus livrou a minha alma de ir

para a cova,

e a minha vida verá a luz.

29 Eis que tudo isto é obra de Deus,

duas e três vezes

para com o homem,

30 Para desviar a sua alma da perdição,

e o iluminar

com a luz dos viventes.

31 Escuta, pois, ó Jó,

ouve-me;

cala-te, e eu falarei.

32 Se tens alguma coisa

que dizer,

responde-me;

fala, porque desejo justificar-te.

33 Se não, escuta-me tu; cala-te,

e ensinar-te-ei a sabedoria.