1 "Mano siela pavargo nuo gyvenimo, tad skųsiuos atvirai, kalbėsiu iš sielos kartėlio.2 Sakysiu Dievui: ‘Nepasmauk manęs, parodyk man, kodėl su manimi kovoji.3 Ar Tau gera prispausti ir paniekinti savo rankų darbą, ir šviesti nedorėlių pasitarime?4 Ar Tavo akys kūniškos, ar matai taip, kaip žmogus?5 Ar Tavo dienos kaip žmogaus dienos ir Tavo metai kaip žmonių laikas,6 kad ieškai mano kaltės ir teiraujiesi mano nuodėmių,7 nors žinai, kad nesu nedorėlis? Nėra nė vieno, kuris mane išgelbėtų iš Tavo rankų.8 Tavo rankos padarė mane, o dabar nori mane sunaikinti.9 Atsimink, kad mane iš molio padarei ir vėl į dulkes paversi.10 Kaip pieną mane išliejai ir kaip sūrį suspaudei.11 Tu apvilkai mane kūnu ir oda, kaulais ir gyslomis sutvirtinai mane.12 Gyvybę ir palankumą man suteikei, Tavo aplankymas saugojo mano dvasią.13 Visa tai paslėpei savo širdyje; žinau, kad tai yra su Tavimi.14 Jeigu nusidedu, Tu pastebi tai ir mano kalčių neatleidi.15 Jei aš nedorėlis, vargas man! O jei aš ir teisus, negaliu pakelti galvos, nes esu pilnas gėdos. Pažiūrėk į mano vargą,16 nes jis didėja. Kaip liūtas mane medžioji ir pasirodai baisingas prieš mane.17 Tu pastatai naujus liudytojus prieš mane ir daugini savo pasipiktinimą; permainos ir karai kyla prieš mane.18 Kodėl leidai man gimti? O kad būčiau miręs ir niekas nebūtų manęs matęs.19 Aš būčiau tarsi nebuvęs ir iš įsčių būčiau nuneštas į kapą.20 Mano gyvenimo dienų mažai; palik mane, kad nors kiek atsikvėpčiau,21 prieš išeidamas ten, iš kur negrįžta, į tamsos šalį ir mirties šešėlį.22 Į gūdžios tamsos šalį, kur mirties šešėlis, kur nėra skirtumo tarp šviesos ir tamsos’ ".

2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,