1 "Visagalis žino laikus, tai kodėl tie, kurie Jį pažįsta, nesulaukia Jo dienos?2 Vieni perkelia ribas, smurtu pagrobia bandas ir jas gano.3 Našlaičių asilą jie nusivaro, našlės jautį paima kaip užstatą.4 Vargšus jie nustumia nuo kelio, krašto beturčiai slepiasi nuo jų.5 Jie eina į savo darbą kaip laukiniai asilai dykumoje, anksti keliasi ieškoti grobio, nes tyruose jie randa maisto sau ir savo vaikams.6 Jie renka varpas ne savo lauke ir nedorėlio vynuogyne pasiskina vynuogių.7 Jie miega neapsikloję ir neturi kuo apsidengti šaltyje.8 Jie šlapi nuo kalnų lietaus ir glaudžiasi prie uolos, ieškodami slėptuvės.9 Anie atplėšia našlaitį nuo krūtinės ir ima užstatą iš vargšo,10 kuris vaikščioja nuogas, neturėdamas drabužių; atima varpas iš alkstančių,11 kurie gamina aliejų šeimininkui, mina vyno spaustuvus, tačiau kenčia troškulį.12 Žmonės dejuoja mieste ir sužeistųjų sielos šaukiasi pagalbos, tačiau Dievas neapkaltina jų.13 Jie sukyla prieš šviesą, nepažįsta jos kelių, neina jos takais.14 Anksti rytą keliasi žudikas ir žudo beturtį ir vargšą; naktį jis slankioja kaip vagis.15 Svetimautojas laukia sutemų, tikėdamas, kad niekas jo nematys, jis užsidengia savo veidą.16 Tamsoje jie plėšia namus, kuriuos numatė dieną; šviesos jie nežino.17 Nes rytas jiems kaip mirties šešėlis, jei kas pažins juos, tai juos gąsdina kaip mirtis.18 Jis greitas kaip vanduo; jo dalis prakeikta žemėje. Jis neina keliu į vynuogyną.19 Kaip sausra ir kaitra praryja sniego vandenis, taip pragaras praryja nusidėjėlį.20 Įsčios pamirš jį, kirmėlės skaniai maitinsis juo, jo niekas nebeprisimins. Piktadarys kaip nukirstas medis,21 nes išnaudojo nevaisingąją ir našlei nepadėjo.22 Dievas pašalina galiūnus savo jėga; Jis pakyla, ir joks žmogus nėra tikras dėl savo gyvybės.23 Jis teikia jiems saugumą ir poilsį, bet Jo akys stebi jų kelius.24 Jie išaukštinami trumpam laikui, bet pranyksta ir tampa nieku. Jie pašalinami iš kelio ir sudžiūsta kaip javų varpos.25 Argi taip nėra? Kas įrodys, kad aš netiesą kalbu ir esu melagis?"
2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.9 idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.20 idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.24 He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.