1 Temanas Elifazas atsakydamas tarė:2 "Ar išmintingas žmogus kalba tuščius žodžius ir pripildo savo vidurius rytų vėjo?3 Ar jis kalba netinkamus žodžius ir sako tai, kas neatneša nieko gero?4 Tu atmetei baimę ir nesivaržai, kalbėdamas prieš Dievą.5 Tavo lūpos kalba apie tavo kaltę ir tu pasirinkai klastingą liežuvį.6 Tavo paties burna pasmerkia tave, o ne aš, tavo paties lūpos liudija prieš tave.7 Bene tu esi pirmas gimęs žmogus, sutvertas pirma kalnų?8 Ar tu girdėjai Dievo paslaptis ir turi visą išmintį?9 Ką žinai, ko mes nežinome? Ką supranti, ko mes nesuprantame?10 Tarp mūsų yra ilgaamžių ir žilagalvių, senesnių už tavo tėvą.11 Ar tau neužtenka Dievo paguodos? Ar turi kokią paslaptį?12 Kodėl tavo širdis tave nunešė į šalį ir prieš ką merki savo akį?13 Kodėl nukreipi savo dvasią prieš Dievą ir leidi tokiems žodžiams išeiti iš tavo lūpų?14 Kas yra žmogus, kad būtų tyras; tas, kuris gimęs iš moters, kad būtų teisus?15 Jis nepasitiki savo šventaisiais ir dangūs nėra tyri Jo akivaizdoje,16 tuo labiau bjaurus ir purvinas žmogus, kuris geria nedorybę kaip vandenį.17 Klausyk manęs, aš tave pamokysiu, ką patyriau, pasakysiu,18 ką išminčiai skelbė, sužinoję iš savo tėvų, ir nenuslėpė.19 Jiems vieniems buvo atiduota žemė ir joks svetimšalis nevaikščiojo tarp jų.20 Nedorėlis kenčia per visas savo dienas, metų skaičius paslėptas nuo prispaudėjo.21 Baisūs garsai jo ausyse, taikos metu jį užklumpa naikintojas.22 Jis nesitiki ištrūkti iš tamsos, jis paskirtas kardui.23 Jis klaidžioja, ieškodamas duonos. Bet kur ji? Jis žino, kad jo laukia tamsi diena.24 Jį gąsdina vargas ir pavojus, jie nugalės jį kaip karalius, pasiruošęs kovai.25 Nes jis grasina Dievui, kėsinasi į Visagalį,26 su skydu rankoje puola Jį.27 Jo veidas padengtas riebalais, jis pats aptekęs taukais.28 Jis gyvena sugriautuose miestuose, namuose, kuriuose niekas negyvena, kurie skirti nugriauti.29 Jis nepraturtės, jo nuosavybė neišliks; jo turtai nepasklis po žemę.30 Jis neištrūks iš tamsos, jo šakas sudegins liepsna, nuo Jo burnos kvapo jis pranyks.31 Tenepasitiki apsigaudamas tuštybe, nes tuštybe bus jam atlyginta.32 Jis pražus ne laiku ir jo šakos nežaliuos.33 Jo neprinokusios vynuogės nukris, nubyrės kaip alyvmedžio žiedai.34 Veidmainių susirinkimas bus nevaisingas, ir ugnis sudegins kyšių ėmėjų palapines.35 Jie pastoja piktu sumanymu ir pagimdo blogį; jų pilvas paruošia apgaulę".
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.