1 Naamatietis Cofaras atsakydamas tarė:2 "Mano mintys verčia mane atsiliepti, ir dėl to aš skubu kalbėti.3 Aš girdėjau priekaištus man ir mano supratimo dvasia verčia mane atsakyti.4 Ar nežinai, kad nuo seno, kai žmogus buvo įkurdintas žemėje,5 nedorėlių džiaugsmas trumpas ir veidmainių džiaugsmas tik akimirka?6 Nors jo puikybė pasiektų dangus ir jo galva liestų debesis,7 jis pražus kaip jo paties išmatos. Kas jį matė, klaus: ‘Kur jis?’8 Kaip sapnas jis dings, pranyks kaip nakties regėjimas.9 Akis, kuri jį matė, nebematys jo daugiau ir jo vieta jo neberegės.10 Jo vaikai ieškos beturčių palankumo, jo rankos sugrąžins jo turtus.11 Jo kaulai pilni jaunystės nuodėmių, kurios gulės dulkėse kartu su juo.12 Nors nedorybė saldi jo burnoje, nors jis slepia ją po savo liežuviu,13 saugo ją ir nepaleidžia, paslėpęs savo burnoje,14 tačiau maistas jo viduriuose virs gyvačių tulžimi.15 Prarytus turtus jis išvems; Dievas iš jo pilvo ištrauks juos.16 Gyvačių nuodus jis čiulps, jį nužudys angies liežuvis.17 Jis nematys upių ir upelių, tekančių medumi ir pienu.18 Ką jis uždirbo, turės atiduoti ir neprarys to. Jis atlygins savo turtais ir nepasidžiaugs jais.19 Nes jis nuskriaudė ir apleido vargšą, pasisavino namus, kurių nestatė.20 Jo godumui nebuvo ribų, bet jis nieko neišgelbės.21 Neliks jo valgio ir niekas nežiūrės į jo gėrybes.22 Kai jis bus apsirūpinęs, jam bus ankšta, nelaimės rankos apims jį.23 Kai jis norės prikimšti savo pilvą, Dievas pasiųs savo rūstybę ant jo, išlies ją, jam bevalgant.24 Jis bėgs nuo geležinio ginklo, bet jį pervers varinis lankas.25 Strėlė bus ištraukta iš jo kūno, žibantis antgalis bus išliejęs jo tulžį; siaubai apniks jį.26 Tamsa paslėpta jo viduje; prarys jį ugnis, kurios niekas neužkūrė. Bus varginami tie, kas liks jo palapinėje.27 Dangus atskleis jo kaltę ir žemė sukils prieš jį.28 Visas jo turtas bus sunaikintas ir nuneštas Jo rūstybės dieną.29 Tokia dalis yra nuo Dievo nedorėliui ir toks palikimas yra Dievo jam skirtas".
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.