1 Tie trys vyrai liovėsi atsakinėti Jobui, nes jis laikė save teisiu.2 Barachelio sūnus Elihuvas, buzitas iš Ramo giminės, supyko ant Jobo, nes jis teisino save, o ne Dievą.3 Jis supyko ir ant jo trijų draugų, nes jie nesurado atsakymo, tačiau kaltino Jobą.4 Jobui kalbant, Elihus laukė, nes jie buvo vyresni už jį.5 Kai Elihus pamatė, kad tie trys vyrai nesurado atsakymo, užsidegė jo pyktis.6 Barakelio sūnus Elihus, buzitas, atsakydamas tarė: "Aš dar jaunas, jūs senesni amžiumi, todėl bijojau ir nedrįsau jums pareikšti savo nuomonės.7 Aš galvojau: ‘Amžius tegul kalba, metų skaičius tepamoko išminties’.8 Tačiau dvasia yra žmoguje ir Visagalio įkvėpimas duoda jam supratimą.9 Seniai ne visados išmintingi ir ne amžius leidžia suvokti, kas teisinga.10 Todėl pasiklausykite manęs. Aš irgi pareikšiu savo nuomonę.11 Aš laukiau jūsų žodžių, klausiau jūsų svarstymų, kai ieškojote, ką atsakyti.12 Aš atidžiai jus stebėjau, tačiau nė vienas iš jūsų neįtikino Jobo ir neatsakė į jo žodžius.13 Nesakykite, kad atsakėte išmintingai: ‘Dievas jį įveiks, ne žmogus’.14 Jis nesikreipė savo žodžiais į mane, ir aš jam neatsakysiu jūsų žodžiais.15 Jie nustebę stovi, netekę žado, nebežino, ką sakyti.16 Kai aš laukiau, o jie stovėjo tylėdami ir nieko nesakė,17 aš nusprendžiau atsakyti ir pareikšti savo nuomonę.18 Aš turiu žodžių pakankamai, o dvasia mane ragina.19 Mano pilvas kaip vynas, nerandąs išėjimo, plėšantis naujas odines.20 Aš turiu kalbėti, kad man būtų lengviau; praversiu savo lūpas ir atsakysiu.21 Nebūsiu šališkas ir niekam nepataikausiu.22 Jei pataikaučiau, mano Kūrėjas greitai pašalintų mane".
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.