1 Jobas atsakydamas tarė:2 "Klausykite atidžiai mano žodžių, ir tokia bus jūsų paguoda.3 Kantriai išklausykite mano kalbą; kai baigsiu, galite toliau tyčiotis.4 Argi mano skundas žmogui? Jei taip būtų, mano dvasia nesijaudintų.5 Pažvelkite į mane ir nusigąskite, uždenkite ranka savo burnas.6 Tai prisiminęs, pats nusigąstu, drebėjimas apima mano kūną.7 Kodėl nedorėliai gyvena iki senatvės ir yra kupini jėgos?8 Jų palikuonys įsikuria jų aplinkoje, jų vaikaičiai gyvena su jais.9 Jų namai saugūs, jie nieko nebijo, ir Dievo lazda jų neplaka.10 Jų galvijai veisiasi, karvės apsiveršiuoja ir neišsimeta.11 Jų vaikai šokinėja kaip ėriukai ir žaidžia.12 Jie paima būgnelius ir arfas ir džiaugiasi, skambant fleitai.13 Jie gyvena pasiturinčiai ir per akimirksnį nueina į kapus,14 nors jie sako Dievui: ‘Atsitrauk nuo mūsų. Mes nenorime pažinti Tavo kelių.15 Kas yra Visagalis, kad Jam turėtume tarnauti? Kokią naudą turėsime, jei melsimės Jam?’16 Bet jų gerovė nėra jų pačių rankose; todėl nedorėlių patarimas yra toli nuo manęs.17 Juk dažnai užgęsta nedorėlių žibintas ir juos prislegia nelaimės! Dievas užsirūstinęs siunčia jiems vargų.18 Jie yra kaip šiaudai prieš vėją, kaip audros nunešami pelai.19 Jūs sakote, kad Dievas kaupia nedorybes jo vaikams! Tegul Jis atlygina jam pačiam, kad jis tai žinotų.20 Jo akys tepamato savo pražūtį ir jis tegeria Visagalio rūstybę.21 Kam jam rūpintis savo namais po savęs, kai jo mėnesių skaičius bus nutrauktas?22 Argi galima pamokyti išminties Dievą, kuris teisia valdovus?23 Vienas miršta kupinas jėgų, laisvas nuo rūpesčių ir ramus,24 jo viduriai pilni taukų ir jo kaulai prisigėrę smegenų.25 Kitas miršta su apkartusia siela, nieko gero neragavęs.26 Abu paguldomi į dulkes, ir kirmėlės juos apdengia.27 Aš žinau jūsų mintis ir jūsų nedoras užmačias prieš mane.28 Jūs sakote: ‘Kur kunigaikščių namai ir kur nedorėlių buveinės?’29 Pasiklausykite keliautojų ir pasimokykite iš jų pasakojimų,30 kad nedorėlis palaikomas žlugimo dienai ir bus atvestas į rūstybės dieną.31 Kas pasakys jam į akis apie jo kelius? Kas atlygins jam už tai, ką jis padarė?32 Jis bus nuvežtas į kapines ir pasiliks kape.33 Slėnio grumstai bus jam mieli; kiekvienas žmogus nueis paskui jį ir prieš jį buvo nesuskaitoma daugybė.34 Kaip tad jūs mane tuščiai guodžiate, nes jūsų atsakymai yra tik apgaulė".

1 Job vastasi ja sanoi:3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.