1 Šuachas Bildadas atsakydamas tarė:2 "Ar ilgai jūs dar taip kalbėsite? Nutilkite ir leiskite mums kalbėti.3 Kodėl mes laikomi gyvuliais ir neišmanėliais?4 Tu plėšai save pykčiu. Ar dėl tavęs žemė taps tuščia ir uolos pajudės iš savo vietos?5 Nedorėlio šviesa užges ir jo liepsnos kibirkštis nebešvies.6 Jo palapinėje bus tamsu ir jo žiburys užges su juo.7 Jo buvę tvirti žingsniai sutrumpės, jo paties sumanymas jį parblokš.8 Jo kojos įkliuvusios į tinklą, jis eina uždengta duobe.9 Jo kulnis pateks į spąstus, ir jis paklius plėšikui.10 Kilpa padėta jam ant žemės, spąstai ant tako.11 Pavojai gąsdins jį iš visų pusių ir nuvarys jį nuo kojų.12 Jo jėgos išseks nuo bado, žlugimas pasiruošęs prie jo šono.13 Jo odą suės ligos, mirties pirmagimis prarys jo jėgą.14 Jo pasitikėjimas bus išrautas iš jo palapinės ir nuves jį pas siaubų karalių.15 Tai gyvens jo palapinėje, nes ji nebepriklauso jam, jo buveinė bus apibarstyta siera.16 Jo šaknys nudžius žemėje, o šakos bus nukirstos viršuje.17 Jo atsiminimas dings krašte ir jo vardas nebus minimas gatvėje.18 Jis bus išvytas iš šviesos į tamsą ir išvarytas iš pasaulio.19 Palikuonių jis nepaliks tautoje ir niekas nepasiliks jo buveinėje.20 Po jo atėję stebėsis jo diena ir prieš jį buvę bus išgąsdinti.21 Tikrai tokia yra nedorėlio buveinė ir vieta to, kuris nepažįsta Dievo".
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.