1 Jobas tęsė savo palyginimą:2 "Gyvas Dievas, kuris nedaro man teisybės, ir Visagalis, kuris apkartino mano sielą.3 Kol aš kvėpuoju ir Dievo kvapas yra mano šnervėse,4 mano lūpos nekalbės netiesos ir mano liežuvis neapgaudinės.5 Taip nebus, kad aš pateisinčiau jus. Savo nekaltumo neatsisakysiu iki mirties.6 Teisumo tvirtai laikausi ir nepaleisiu; mano širdis man nepriekaištaus, kol gyvensiu.7 Te mano priešas bus kaip nedorėlis, tas, kuris puola mane, kaip neteisusis.8 Ar yra veidmainiui kokia viltis, nors jis ir daug turi, kai Dievas atima jo sielą?9 Ar Dievas išklausys jo šauksmą, kai nelaimės užgrius jį?10 Ar jis linksminsis Visagalyje ir nuolat šauksis Dievo?11 Aš jus pamokysiu apie Dievo ranką, Visagalio kelių aš neslėpsiu.12 Jūs patys tai regėjote; kodėl jūs tad taip tuščiai kalbate?13 Štai nedorėlio dalis nuo Dievo ir prispaudėjų paveldėjimas iš Visagalio:14 jei jo vaikų padaugėja, jie skirti kardui; jo palikuonys nepasisotina duona.15 Kurie išliks po jo, tuos mirtis nuves į kapą ir našlės jų neapraudos.16 Nors jis turi sidabro kaip smėlio ir drabužių kaip molio,17 bet jo rūbus teisusis vilkės, o sidabrą padalins nekaltasis.18 Jis stato namus kaip kandis, kaip sargas būdelę pasidaro.19 Jis atsigula turtingas, o pabudęs ir atvėręs akis nieko nebeturi.20 Išgąstis užklumpa jį kaip vanduo ir audra naktį nuneša jį.21 Rytų vėjas jį pakelia ir viesulas išplėšia jį iš jo vietos,22 svaido be pasigailėjimo, nors jis labai stengiasi pabėgti nuo jo.23 Žmonės plos savo rankomis dėl jo ir švilpdami išlydės jį".
1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.