1 Jobas atsakydamas tarė:2 "Tikrai žinau, kad taip yra. Bet kaip žmogus gali būti teisus prieš Dievą?3 Jei jis ginčytųsi su Juo, negalėtų Jam atsakyti nė į vieną iš tūkstančio.4 Jis išmintingas širdyje ir galingas jėga. Kas, užsikietinęs prieš Jį, turėjo sėkmę?5 Jis perkelia kalnus nepastebimai, rūstaudamas juos sunaikina.6 Jis sudrebina žemę ir supurto jos stulpus.7 Jis įsako saulei, ir ji nepateka, ir žvaigždes užantspauduoja.8 Jis vienas ištiesė dangus ir žingsniuoja jūros bangomis.9 Jis padarė Grįžulo ratus, Orioną ir Sietyną bei Pietų skliauto žvaigždynus.10 Jis padaro didelių, mums nesuvokiamų dalykų ir nesuskaičiuojamų stebuklų.11 Štai Jis praeina pro mane, bet aš Jo nepastebiu; Jis eina tolyn, o aš Jo nematau.12 Jei Jis atims, kas sutrukdys Jam ir paklaus: ‘Ką Tu darai?’13 Jei Dievas nesulaikys savo rūstybės, išdidūs padėjėjai nusilenks prieš Jį.14 Kaip tad aš galėčiau Jam pasiteisinti ir parinkti tinkamus žodžius?15 Jei aš ir būčiau teisus, negalėčiau atsakyti Jam, bet turėčiau maldauti savo Teisėją.16 Jei aš šaukčiausi ir Jis atsakytų man, nepatikėčiau, kad Jis manęs klauso.17 Jis viesulu palaužia mane ir daugina mano žaizdas be priežasties;18 Jis neleidžia man atsikvėpti, bet pripildo mane kartybių.19 Jei kalbėčiau apie jėgą, Jis stiprus! O jei apie teismą, kas paskirs man laiką bylinėtis?20 Jei teisinčiau save, mano paties žodžiai pasmerktų mane; jei būčiau nekaltas, jie mane kaltintų.21 Aš esu nekaltas. Bet nebenoriu pažinti savo sielos ir niekinu savo gyvybę.22 Nėra jokio skirtumo. Todėl sakau: ‘Jis sunaikina kaltą ir nekaltą’.23 Jei netikėta nelaimė pražudo, Jis juokiasi iš nekaltųjų išmėginimų.24 Žemė atiduota nedorėliams, Jis uždengia teisėjų veidus. Kas gi visa tai daro, ar ne Jis?25 Mano dienos greitesnės už pasiuntinį; jos nubėgo, nematę nieko gero.26 Jos pralėkė kaip greiti laivai, kaip erelis, puoląs grobį.27 Jei sakyčiau: ‘Aš pamiršiu savo skundą, paliksiu savo sunkumą ir paguosiu save’,28 tai bijausi visų savo kančių, žinodamas, kad Tu manęs nelaikysi nekaltu.29 Jei aš esu nedorėlis, tai kam veltui stengtis?30 Jei nusiprausčiau sniego vandeniu ir kaip niekada švariai nusiplaučiau rankas,31 Tu vis tiek įstumtum mane į purvą, ir mano rūbai baisėtųsi manimi.32 Jis nėra žmogus kaip aš, kad Jam galėčiau atsakyti ir abu galėtumėme stoti į teismą.33 Tarp mūsų nėra tarpininko, kuris galėtų uždėti ant mūsų rankas.34 O kad Jis patrauktų nuo manęs savo lazdą ir manęs nebegąsdintų.35 Tada kalbėčiau nebijodamas Jo, bet dabar taip nėra".

1 Job vastasi ja sanoi:3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;