1 Jobas atsakydamas tarė:2 "Tokių kalbų aš jau daug girdėjau. Netikę guodėjai jūs visi.3 Kada pasibaigs tuščios kalbos? Kas verčia tave man atsakyti?4 Ir aš galėčiau taip kalbėti, jei jūs būtumėte mano vietoje. Aš galėčiau užversti jus žodžiais ir kraipyti galvą prieš jus.5 Tačiau aš stiprinčiau jus savo burna ir savo lūpų paguoda lengvinčiau jūsų kančią.6 Jei kalbu, mano skausmas nesumažėja; jei tyliu, man nelengviau.7 Bet dabar Jis vargina mane; Tu sunaikinai visą mano šeimą.8 Tu pripildei mane raukšlių, kurios liudija prieš mane, mano liesumas pakyla manyje liudyti man į veidą.9 Jis savo rūstybe parbloškė mane ir griežia dantimis prieš mane. Mano priešo akys įsmeigtos į mane.10 Jie atvėrė prieš mane savo burnas, plūsdami smogia man į veidą, jie susirinko prieš mane.11 Dievas atidavė mane bedieviams, perdavė į nedorėlių rankas.12 Aš gyvenau ramiai, bet Jis supurtė mane; nutvėręs už sprando, sutraiškė mane ir pastatė sau taikiniu.13 Jo šauliai apsupo mane ir be pasigailėjimo perveria mano inkstus, išlieja mano tulžį.14 Jis daro man žaizdą po žaizdos, puola mane kaip milžinas.15 Aš savo kūną apdengiau ašutine; savo ragą paslėpiau dulkėse.16 Mano veidas ištino nuo ašarų, mano akysmirties šešėlis,17 nors mano rankose nėra neteisybės; mano malda yra tyra.18 Žeme, neuždenk mano kraujo, ir mano šauksmas tegul nenutyla.19 Štai dabar mano liudytojas yra danguje, Tas, kuris pažįsta mane, yra aukštybėse.20 Mano draugai tyčiojasi iš manęs, tačiau Dievas mato mano ašaras.21 O kad kas galėtų apginti žmogų prieš Dievą, kaip žmogus apgina savo artimą.22 Po kelerių metų aš nueisiu tuo keliu, kuriuo nebegrįžtama".
1 Job vastasi ja sanoi:3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.