1 "Ar žinai kalnų ožių atsivedimo laiką? Ar stebėjai stirnų gimimą?2 Ar gali suskaičiuoti jų nėštumo mėnesius ir ar žinai laiką, kada jos atsives?3 Jos susiriečia, dejuoja ir atsiveda vaikų.4 Jų jaunikliai, sustiprėję ir užaugę atvirame lauke, atsiskiria ir nebesugrįžta.5 Kas leido laukiniam asilui laisvai bėgioti ir kas atrišo jo pančius?6 Aš paskyriau jam namais tyrus, nederlingoje žemėje jį apgyvendinau.7 Jis juokiasi iš miesto spūsties, vežiko šauksmų negirdi.8 Aukštai kalnuose jis randa sau ganyklą, ieško žaliuojančių plotų.9 Ar stumbras tau tarnaus, ar jis stovės naktį prie tavo ėdžių?10 Ar gali jį pakinkyti ir ar jis ars slėnį paskui tave?11 Ar pasitikėsi juo ir jo didele jėga? Ar paliksi jam savo darbą?12 Ar tiki, kad jis suveš tavo pasėlius į klojimą?13 Ar tu davei povui gražius sparnus ir plunksnas bei sparnus stručiui?14 Jis pakasa žemėje savo kiaušinius ir smėlyje leidžia jiems šilti.15 Jis nesupranta, kad koja gali juos sutraiškyti ir laukinis žvėris sumindyti.16 Jis šiurkščiai elgiasi su savo vaikais, tarsi jie būtų svetimi; jis nebijo, kad darbuojasi veltui,17 nes Dievas neapdovanojo jo išmintimi ir nedavė jam supratimo.18 Jei jis pasikelia bėgti, pasijuokia iš žirgo ir raitelio.19 Ar tu suteikei žirgui stiprybės? Ar papuošei jo sprandą karčiais?20 Ar gali jį išgąsdinti kaip žiogą? Jo šnervių prunkštimas baisus.21 Jis kasa žemę ir džiaugiasi savo jėga, bėga prieš ginkluotų žmonių būrį.22 Jis nepažįsta baimės ir nenusigąsta, jis nesitraukia nuo kardo.23 Jei žvanga strėlinės, žiba ietys ir skydai,24 jis trypia ir kasa žemę, nerimsta gaudžiant trimitui.25 Trimitams pasigirdus, jis žvengia: Y-ha-ha! Jis iš tolo nujaučia kovą, girdi vado įsakymus ir kovos šauksmą.26 Ar tavo išmintimi pakyla sakalas, išskleidžia savo sparnus ir skrenda link pietų?27 Ar tavo įsakymu sklando erelis ir krauna savo lizdą aukštumose?28 Jis gyvena ant aukščiausios uolos neprieinamoje vietoje.29 Iš ten jis dairosi grobio, jo akys pamato jį iš tolo.30 Jo jaunikliai geria kraują; kur yra žuvusių, ten ir jis".

1 (H39:4) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?2 (H39:5) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?3 (H39:6) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.4 (H39:7) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.5 (H39:8) Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,6 (H39:9) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?7 (H39:10) Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;8 (H39:11) se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.9 (H39:12) Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?10 (H39:13) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?11 (H39:14) Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?12 (H39:15) Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?13 (H39:16) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?14 (H39:17) Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.15 (H39:18) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.16 (H39:19) Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.17 (H39:20) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.18 (H39:21) Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.19 (H39:22) Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?20 (H39:23) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.21 (H39:24) Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.22 (H39:25) Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.23 (H39:26) Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.24 (H39:27) Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.25 (H39:28) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.26 (H39:29) Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?27 (H39:30) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?28 (H39:31) Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.29 (H39:32) Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.