1 "Ar gali pagauti leviataną kabliu ir užnerti virvę jam ant liežuvio?2 Ar gali perverti kabliu jo šnerves ir akstinu perdurti jo žiaunas?3 Ar jis maldaus tave, ar kalbės švelniais žodžiais?4 Ar jis sudarys sutartį su tavimi ir tarnaus tau amžinai?5 Ar gali žaisti su juo kaip su paukščiu ir jį pririšti savo mergaitėms?6 Ar dėl jo tarsis žvejai ir pasidalins jį pirkliai?7 Ar gali prismaigstyti strėlių į jo odą ir žeberklu persmeigti jo galvą?8 Jei paliesi jį ranka, atsiminsi ir daugiau to nebedarysi.9 Tuščia viltis jį nugalėti, nes vien į jį pažvelgus, baimė ima.10 Niekas nedrįstų jo erzinti. Kas tad galėtų atsilaikyti prieš mane?11 Kas davė man pirmas, kad jam atlyginčiau? Viskas po dangumi priklauso man.12 Neslėpsiu jo didybės, galios ir tobulos sandaros.13 Kas atidengs jo drabužio kraštą? Kas sieks tarp jo dantų?14 Kas jį pražiodys? Jo dantys baisūs.15 Jis didžiuojasi savo žvynais, kurie sutvirtinti lyg antspaudu.16 Jie taip arti vienas kito, kad nė oras nepatenka į jų tarpą.17 Jie vienas su kitu neatskiriamai sujungti.18 Nuo jo čiaudėjimo blykčioja žaibai, jo akys spindi lyg aušra.19 Iš jo nasrų eina ugnis, skraido ugnies kibirkštys.20 Iš jo šnervių kyla garai kaip iš verdančio katilo.21 Jo kvapas uždega anglis, liepsna veržiasi iš jo nasrų.22 Jo jėga sprande; jo išvaizda baugina.23 Jo kūno dalys tvirtai sujungtos, jos nepajudinamos.24 Širdis jo kieta kaip akmuo, tvirta kaip apatinė girnų pusė.25 Prieš jį dreba galiūnai, išgąsdinti pasitraukia.26 Nei kardu, nei strėle ar ietimi jo nesužeisi.27 Geležis jam kaip šiaudai, varis kaip supuvęs medis.28 Strėlės jo negąsdina, mėtyklės akmenys jam tik pelai.29 Lazdos jam kaip ražienos, jis juokiasi iš švilpiančių iečių.30 Po juo aštrūs akmenys, ant aštrių šukių jis guli kaip ant dumblo.31 Jis užvirina gelmę kaip puodą, jūrą padaro kaip tepalų puodą.32 Jam nuplaukus, lieka šviesus takas, gelmė atrodo pražilusi.33 Žemėje nėra jam lygaus; jis nepažįsta baimės.34 Jis žiūri į viską iš aukšto; jis karalius visų išdidumo vaikų".
1 (H40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?2 (H40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?3 (H40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?4 (H40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?5 (H40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?6 (H40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?7 (H40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?8 (H40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!11 (H41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.12 (H41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.13 (H41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?14 (H41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.15 (H41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.16 (H41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.17 (H41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.18 (H41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.19 (H41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.20 (H41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.21 (H41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.22 (H41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.23 (H41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.24 (H41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.25 (H41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.26 (H41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.27 (H41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.28 (H41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.29 (H41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.30 (H41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.31 (H41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.32 (H41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.33 (H41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.