1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

1 Why standest thou afar off, O Jehovah?

Why hidest thou thyself in times of trouble?

2 In the pride of the wicked the poor is hotly pursued;

Let them be taken in the devices that they have conceived.

3 For the wicked boasteth of his heart’s desire,

And the covetous renounceth, yea, contemneth Jehovah.

4 The wicked, in the pride of his countenance, saith, He will not require it.

All his thoughts are, There is no God.

5 His ways are firm at all times;

Thy judgments are far above out of his sight:

As for all his adversaries, he puffeth at them.

6 He saith in his heart, I shall not be moved;

To all generations I shall not be in adversity.

7 His mouth is full of cursing and deceit and oppression:

Under his tongue is mischief and iniquity.

8 He sitteth in the lurking-places of the villages;

In the secret places doth he murder the innocent;

His eyes are privily set against the helpless.

9 He lurketh in secret as a lion in his covert;

He lieth in wait to catch the poor:

He doth catch the poor, when he draweth him in his net.

10 He croucheth, he boweth down,

And the helpless fall by his strong ones.

11 He saith in his heart: God hath forgotten;

He hideth his face, he will never see it.

12 Arise, O Jehovah; O God, lift up thy hand:

Forget not the poor.

13 Wherefore doth the wicked contemn God,

And say in his heart, Thou wilt not require it?

14 Thou hast seen it; for thou beholdest mischief and spite, to requite it with thy hand:

The helpless committeth himself unto thee;

Thou hast been the helper of the fatherless.

15 Break thou the arm of the wicked;

And as for the evil man, seek out his wickedness till thou find none.

16 Jehovah is King for ever and ever:

The nations are perished out of his land.

17 Jehovah, thou hast heard the desire of the meek:

Thou wilt prepare their heart, thou wilt cause thine ear to hear;

18 To judge the fatherless and the oppressed,

That man who is of the earth may be terrible no more.