1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. (H18:2) Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

2 (H18:3) Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

3 (H18:4) Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

4 (H18:5) Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

5 (H18:6) Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

6 (H18:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

7 (H18:8) Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

8 (H18:9) Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

9 (H18:10) Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

10 (H18:11) Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;

11 (H18:12) hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.

12 (H18:13) Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

13 (H18:14) Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.

14 (H18:15) Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

15 (H18:16). Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.

16 (H18:17) Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;

17 (H18:18) hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

18 (H18:19) He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

19 (H18:20) Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

20 (H18:21) Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

21 (H18:22) Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

22 (H18:23) Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

23 (H18:24) Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

24 (H18:25) Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

25 (H18:26) Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

26 (H18:27) puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

27 (H18:28) Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

28 (H18:29) Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

29 (H18:30) Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

30 (H18:31) Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

31 (H18:32) Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-

32 (H18:33) se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

33 (H18:34) tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

34 (H18:35) joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

35 (H18:36) Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

36 (H18:37) Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

37 (H18:38) Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

38 (H18:39) minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.

39 (H18:40) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

40 (H18:41) Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

41 (H18:42) He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

42 (H18:43) Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

43 (H18:44) Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

44 (H18:45) Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.

45 (H18:46) Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.

46 (H18:47) Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

47 (H18:48) Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;

48 (H18:49) sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

49 (H18:50) Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

50 (H18:51) sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

1 I love thee, O Jehovah, my strength.

2 Jehovah is my rock, and my fortress, and my deliverer;

My God, my rock, in whom I will take refuge;

My shield, and the horn of my salvation, my high tower.

3 I will call upon Jehovah, who is worthy to be praised:

So shall I be saved from mine enemies.

4 The cords of death compassed me,

And the floods of ungodliness made me afraid.

5 The cords of Sheol were round about me;

The snares of death came upon me.

6 In my distress I called upon Jehovah,

And cried unto my God:

He heard my voice out of his temple,

And my cry before him came into his ears.

7 Then the earth shook and trembled;

The foundations also of the mountains quaked

And were shaken, because he was wroth.

8 There went up a smoke out of his nostrils,

And fire out of his mouth devoured:

Coals were kindled by it.

9 He bowed the heavens also, and came down;

And thick darkness was under his feet.

10 And he rode upon a cherub, and did fly;

Yea, he soared upon the wings of the wind.

11 He made darkness his hiding-place, his pavilion round about him,

Darkness of waters, thick clouds of the skies.

12 At the brightness before him his thick clouds passed,

Hailstones and coals of fire.

13 Jehovah also thundered in the heavens,

And the Most High uttered his voice,

Hailstones and coals of fire.

14 And he sent out his arrows, and scattered them;

Yea, lightnings manifold, and discomfited them.

15 Then the channels of waters appeared,

And the foundations of the world were laid bare,

At thy rebuke, O Jehovah,

At the blast of the breath of thy nostrils.

16 He sent from on high, he took me;

He drew me out of many waters.

17 He delivered me from my strong enemy,

And from them that hated me; for they were too mighty for me.

18 They came upon me in the day of my calamity;

But Jehovah was my stay.

19 He brought me forth also into a large place;

He delivered me, because he delighted in me.

20 Jehovah hath rewarded me according to my righteousness;

According to the cleanness of my hands hath he recompensed me.

21 For I have kept the ways of Jehovah,

And have not wickedly departed from my God.

22 For all his ordinances were before me,

And I put not away his statutes from me.

23 I was also perfect with him,

And I kept myself from mine iniquity.

24 Therefore hath Jehovah recompensed me according to my righteousness,

According to the cleanness of my hands in his eyesight.

25 With the merciful thou wilt show thyself merciful;

With the perfect man thou wilt show thyself perfect;

26 With the pure thou wilt show thyself pure;

And with the perverse thou wilt show thyself froward.

27 For thou wilt save the afflicted people;

But the haughty eyes thou wilt bring down.

28 For thou wilt light my lamp:

Jehovah my God will lighten my darkness.

29 For by thee I run upon a troop;

And by my God do I leap over a wall.

30 As for God, his way is perfect:

The word of Jehovah is tried;

He is a shield unto all them that take refuge in him.

31 For who is God, save Jehovah?

And who is a rock, besides our God,

32 The God that girdeth me with strength,

And maketh my way perfect?

33 He maketh my feet like hinds’ feet:

And setteth me upon my high places.

34 He teacheth my hands to war;

So that mine arms do bend a bow of brass.

35 Thou hast also given me the shield of thy salvation;

And thy right hand hath holden me up,

And thy gentleness hath made me great.

36 Thou hast enlarged my steps under me,

And my feet have not slipped.

37 I will pursue mine enemies, and overtake them;

Neither will I turn again till they are consumed.

38 I will smite them through, so that they shall not be able to rise:

They shall fall under my feet.

39 For thou hast girded me with strength unto the battle:

Thou hast subdued under me those that rose up against me.

40 Thou hast also made mine enemies turn their backs unto me,

That I might cut off them that hate me.

41 They cried, but there was none to save;

Even unto Jehovah, but he answered them not.

42 Then did I beat them small as the dust before the wind;

I did cast them out as the mire of the streets.

43 Thou hast delivered me from the strivings of the people;

Thou hast made me the head of the nations:

A people whom I have not known shall serve me.

44 As soon as they hear of me they shall obey me;

The foreigners shall submit themselves unto me.

45 The foreigners shall fade away,

And shall come trembling out of their close places.

46 Jehovah liveth; and blessed be my rock;

And exalted be the God of my salvation,

47 Even the God that executeth vengeance for me,

And subdueth peoples under me.

48 He rescueth me from mine enemies;

Yea, thou liftest me up above them that rise up against me;

Thou deliverest me from the violent man.

49 Therefore I will give thanks unto thee, O Jehovah, among the nations,

And will sing praises unto thy name.

50 Great deliverance giveth he to his king,

And showeth lovingkindness to his anointed,

To David and to his seed, for evermore.