1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H40:2) Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.

2 (H40:3) Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.

3 (H40:4) Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

4 (H40:5) Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!

5 (H40:6) Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.

6 (H40:7) Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

9 (H40:10) Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.

10 (H40:11) Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

11 (H40:12) Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

12 (H40:13) Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.

13 (H40:14) Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.

14 (H40:15) Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

17 (H40:18) Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.

1 I waited patiently for Jehovah;

And he inclined unto me, and heard my cry.

2 He brought me up also out of a horrible pit, out of the miry clay;

And he set my feet upon a rock, and established my goings.

3 And he hath put a new song in my mouth, even praise unto our God:

Many shall see it, and fear,

And shall trust in Jehovah.

4 Blessed is the man that maketh Jehovah his trust,

And respecteth not the proud, nor such as turn aside to lies.

5 Many, O Jehovah my God, are the wonderful works which thou hast done,

And thy thoughts which are to us-ward:

They cannot be set in order unto thee;

If I would declare and speak of them,

They are more than can be numbered.

6 Sacrifice and offering thou hast no delight in;

Mine ears hast thou opened:

Burnt-offering and sin-offering hast thou not required.

7 Then said I, Lo, I am come;

In the roll of the book it is written of me:

8 I delight to do thy will, O my God;

Yea, thy law is within my heart.

9 I have proclaimed glad tidings of righteousness in the great assembly;

Lo, I will not refrain my lips,

O Jehovah, thou knowest.

10 I have not hid thy righteousness within my heart;

I have declared thy faithfulness and thy salvation;

I have not concealed thy lovingkindness and thy truth from the great assembly.

11 Withhold not thou thy tender mercies from me, O Jehovah;

Let thy lovingkindness and thy truth continually preserve me.

12 For innumerable evils have compassed me about;

Mine iniquities have overtaken me, so that I am not able to look up;

They are more than the hairs of my head;

And my heart hath failed me.

13 Be pleased, O Jehovah, to deliver me:

Make haste to help me, O Jehovah.

14 Let them be put to shame and confounded together

That seek after my soul to destroy it:

Let them be turned backward and brought to dishonor

That delight in my hurt.

15 Let them be desolate by reason of their shame

That say unto me, Aha, aha.

16 Let all those that seek thee rejoice and be glad in thee:

Let such as love thy salvation say continually,

Jehovah be magnified.

17 But I am poor and needy;

Yet the Lord thinketh upon me:

Thou art my help and my deliverer;

Make no tarrying, O my God.