1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?

8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,

10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!

20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.

21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?

22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.

23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

1 O Jehovah, thou hast searched me, and known me.

2 Thou knowest my downsitting and mine uprising;

Thou understandest my thought afar off.

3 Thou searchest out my path and my lying down,

And art acquainted with all my ways.

4 For there is not a word in my tongue,

But, lo, O Jehovah, thou knowest it altogether.

5 Thou hast beset me behind and before,

And laid thy hand upon me.

6 Such knowledge is too wonderful for me;

It is high, I cannot attain unto it.

7 Whither shall I go from thy Spirit?

Or whither shall I flee from thy presence?

8 If I ascend up into heaven, thou art there:

If I make my bed in Sheol, behold, thou art there.

9 If I take the wings of the morning,

And dwell in the uttermost parts of the sea;

10 Even there shall thy hand lead me,

And thy right hand shall hold me.

11 If I say, Surely the darkness shall overwhelm me,

And the light about me shall be night;

12 Even the darkness hideth not from thee,

But the night shineth as the day:

The darkness and the light are both alike to thee.

13 For thou didst form my inward parts:

Thou didst cover me in my mother’s womb.

14 I will give thanks unto thee; for I am fearfully and wonderfully made:

Wonderful are thy works;

And that my soul knoweth right well.

15 My frame was not hidden from thee,

When I was made in secret,

And curiously wrought in the lowest parts of the earth.

16 Thine eyes did see mine unformed substance;

And in thy book they were all written,

Even the days that were ordained for me,

When as yet there was none of them.

17 How precious also are thy thoughts unto me, O God!

How great is the sum of them!

18 If I should count them, they are more in number than the sand:

When I awake, I am still with thee.

19 Surely thou wilt slay the wicked, O God:

Depart from me therefore, ye bloodthirsty men.

20 For they speak against thee wickedly,

And thine enemies take thy name in vain.

21 Do not I hate them, O Jehovah, that hate thee?

And am not I grieved with those that rise up against thee?

22 I hate them with perfect hatred:

They are become mine enemies.

23 Search me, O God, and know my heart:

Try me, and know my thoughts;

24 And see if there be any wicked way in me,

And lead me in the way everlasting.