2 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

3 Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

4 Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?

5 Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.

6 Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.

7 Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

1 The fool hath said in his heart, There is no God.

They are corrupt, they have done abominable works;

There is none that doeth good.

2 Jehovah looked down from heaven upon the children of men,

To see if there were any that did understand,

That did seek after God.

3 They are all gone aside; they are together become filthy;

There is none that doeth good, no, not one.

4 Have all the workers of iniquity no knowledge,

Who eat up my people as they eat bread,

And call not upon Jehovah?

5 There were they in great fear;

For God is in the generation of the righteous.

6 Ye put to shame the counsel of the poor,

Because Jehovah is his refuge.

7 Oh that the salvation of Israel were come out of Zion!

When Jehovah bringeth back the captivity of his people,

Then shall Jacob rejoice, and Israel shall be glad.