1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

1 Hold not thy peace, O God of my praise;

2 For the mouth of the wicked and the mouth of deceit have they opened against me:

They have spoken unto me with a lying tongue.

3 They have compassed me about also with words of hatred,

And fought against me without a cause.

4 For my love they are my adversaries:

But I give myself unto prayer.

5 And they have rewarded me evil for good,

And hatred for my love.

6 Set thou a wicked man over him;

And let an adversary stand at his right hand.

7 When he is judged, let him come forth guilty;

And let his prayer be turned into sin.

8 Let his days be few;

And let another take his office.

9 Let his children be fatherless,

And his wife a widow.

10 Let his children be vagabonds, and beg;

And let them seek their bread out of their desolate places.

11 Let the extortioner catch all that he hath;

And let strangers make spoil of his labor.

12 Let there be none to extend kindness unto him;

Neither let there be any to have pity on his fatherless children.

13 Let his posterity be cut off;

In the generation following let their name be blotted out.

14 Let the iniquity of his fathers be remembered with Jehovah;

And let not the sin of his mother be blotted out.

15 Let them be before Jehovah continually,

That he may cut off the memory of them from the earth;

16 Because he remembered not to show kindness,

But persecuted the poor and needy man,

And the broken in heart, to slay them.

17 Yea, he loved cursing, and it came unto him;

And he delighted not in blessing, and it was far from him.

18 He clothed himself also with cursing as with his garment,

And it came into his inward parts like water,

And like oil into his bones.

19 Let it be unto him as the raiment wherewith he covereth himself,

And for the girdle wherewith he is girded continually.

20 This is the reward of mine adversaries from Jehovah,

And of them that speak evil against my soul.

21 But deal thou with me, O Jehovah the Lord, for thy name’s sake:

Because thy lovingkindness is good, deliver thou me;

22 For I am poor and needy,

And my heart is wounded within me.

23 I am gone like the shadow when it declineth:

I am tossed up and down as the locust.

24 My knees are weak through fasting;

And my flesh faileth of fatness.

25 I am become also a reproach unto them:

When they see me, they shake their head.

26 Help me, O Jehovah my God;

Oh save me according to thy lovingkindness:

27 That they may know that this is thy hand;

That thou, Jehovah, hast done it.

28 Let them curse, but bless thou:

When they arise, they shall be put to shame,

But thy servant shall rejoice.

29 Let mine adversaries be clothed with dishonor,

And let them cover themselves with their own shame as with a robe.

30 I will give great thanks unto Jehovah with my mouth;

Yea, I will praise him among the multitude.

31 For he will stand at the right hand of the needy,

To save him from them that judge his soul.