1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.

3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.

4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.

5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.

7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.

9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.

12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.

13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:

14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.

16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,

17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.

19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.

21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,

22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.

23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.

25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.

26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

1 Surely God is good to Israel,

Even to such as are pure in heart.

2 But as for me, my feet were almost gone;

My steps had well nigh slipped.

3 For I was envious at the arrogant,

When I saw the prosperity of the wicked.

4 For there are no pangs in their death;

But their strength is firm.

5 They are not in trouble as other men;

Neither are they plagued like other men.

6 Therefore pride is as a chain about their neck;

Violence covereth them as a garment.

7 Their eyes stand out with fatness:

They have more than heart could wish.

8 They scoff, and in wickedness utter oppression:

They speak loftily.

9 They have set their mouth in the heavens,

And their tongue walketh through the earth.

10 Therefore his people return hither:

And waters of a full cup are drained by them.

11 And they say, How doth God know?

And is there knowledge in the Most High?

12 Behold, these are the wicked;

And, being alway at ease, they increase in riches.

13 Surely in vain have I cleansed my heart,

And washed my hands in innocency;

14 For all the day long have I been plagued,

And chastened every morning.

15 If I had said, I will speak thus;

Behold, I had dealt treacherously with the generation of thy children.

16 When I thought how I might know this,

It was too painful for me;

17 Until I went into the sanctuary of God,

And considered their latter end.

18 Surely thou settest them in slippery places:

Thou castest them down to destruction.

19 How are they become a desolation in a moment!

They are utterly consumed with terrors.

20 As a dream when one awaketh,

So, O Lord, when thou awakest, thou wilt despise their image.

21 For my soul was grieved,

And I was pricked in my heart:

22 So brutish was I, and ignorant;

I was as a beast before thee.

23 Nevertheless I am continually with thee:

Thou hast holden my right hand.

24 Thou wilt guide me with thy counsel,

And afterward receive me to glory.

25 Whom have I in heaven but thee?

And there is none upon earth that I desire besides thee.

26 My flesh and my heart faileth;

But God is the strength of my heart and my portion for ever.

27 For, lo, they that are far from thee shall perish:

Thou hast destroyed all them that play the harlot, departing from thee.

28 But it is good for me to draw near unto God:

I have made the Lord Jehovah my refuge,

That I may tell of all thy works.