1 Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

2 He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.

3 He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.

4 Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.

5 Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?

6 Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.

7 Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

8 Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

9 Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.

11 Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

12 Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

13 Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

A Psalm of Asaph.

1 O God, the nations are come into thine inheritance;

Thy holy temple have they defiled;

They have laid Jerusalem in heaps.

2 The dead bodies of thy servants have they given to be food unto the birds of the heavens,

The flesh of thy saints unto the beasts of the earth.

3 Their blood have they shed like water round about Jerusalem;

And there was none to bury them.

4 We are become a reproach to our neighbors,

A scoffing and derision to them that are round about us.

5 How long, O Jehovah? wilt thou be angry for ever?

Shall thy jealousy burn like fire?

6 Pour out thy wrath upon the nations that know thee not,

And upon the kingdoms that call not upon thy name.

7 For they have devoured Jacob,

And laid waste his habitation.

8 Remember not against us the iniquities of our forefathers:

Let thy tender mercies speedily meet us;

For we are brought very low.

9 Help us, O God of our salvation, for the glory of thy name;

And deliver us, and forgive our sins, for thy name’s sake.

10 Wherefore should the nations say, Where is their God?

Let the avenging of the blood of thy servants which is shed

Be known among the nations in our sight.

11 Let the sighing of the prisoner come before thee:

According to the greatness of thy power preserve thou those that are appointed to death;

12 And render unto our neighbors sevenfold into their bosom

Their reproach, wherewith they have reproached thee, O Lord.

13 So we thy people and sheep of thy pasture

Will give thee thanks for ever:

We will show forth thy praise to all generations.