Isaías 47

Ylpeän Baabelin nöyryytys. Sen tietäjien voimattomuus.

1 *Jes. 26:5Astu alas ja istu tomuun,

sinä neitsyt, tytär Baabel,

istu maahan, valtaistuinta vailla,

sinä Kaldean tytär;

sillä ei sinua enää kutsuta

hempeäksi ja hekumalliseksi.

2 Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja,

riisu huntusi, nosta helmuksesi,

paljasta sääresi, kahlaa jokien poikki.

3 *Jes. 3:17; Nah. 3:5Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy;

minä kostan enkä ainoatakaan armahda.

4 Meidän lunastajamme nimi on Herra Sebaot,

Israelin Pyhä.

5 Istu äänetönnä ja väisty pimeään,

sinä Kaldean tytär;

sillä ei sinua enää kutsuta

valtakuntien valtiattareksi.

6 Minä vihastuin kansaani,

annoin häväistä perintöni,

minä annoin heidät sinun käsiisi;

et osoittanut sinä heille sääliä,

vanhuksellekin sinä teit ikeesi ylen raskaaksi.

7 *Ilm. 18:7Ja sinä sanoit: "Iäti minä olen valtiatar",

niin ettet näitä mieleesi pannut,

et loppua ajatellut.

8 *Sef. 2:15Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumassa-eläjä,

joka istut turvallisena,

joka sanot sydämessäsi:

"Minä, eikä ketään muuta!

Minä en ole leskenä istuva

enkä lapsettomuudesta tietävä."

9 *Jes. 51:19Mutta nämä molemmat tulevat sinun osaksesi

äkisti, yhtenä päivänä:

lapsettomuus ja leskeys;

ne kohtaavat sinua täydeltänsä,

huolimatta velhouksiesi paljoudesta,

loitsujesi suuresta voimasta.

10 Sinä luotit pahuuteesi,

sinä sanoit: "Ei kukaan minua näe".

Sinun viisautesi ja tietosi,

ne sinut eksyttivät,

ja niin sinä sanoit sydämessäsi:

"Minä, eikä ketään muuta!"

11 Sentähden kohtaa sinua onnettomuus,

jota et osaa manata pois;

sinut yllättää tuho,

josta et lunnailla pääse,

äkkiä kohtaa sinua perikato, aavistamattasi.

12 Astu esiin loitsuinesi ja paljoine velhouksinesi,

joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti:

ehkä hyvinkin saat avun, ehkä herätät pelkoa.

13 Sinä olet väsyttänyt itsesi

paljolla neuvottelullasi.

Astukoot esiin ja auttakoot sinua

taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät,

jotka kuu kuulta ilmoittavat,

mitä sinulle tapahtuva on.

14 Katso, he ovat kuin kuivat korret:

tuli polttaa heidät;

he eivät pelasta henkeään liekin vallasta.

Se ei ole hiillos heidän lämmitelläkseen

eikä valkea, jonka ääressä istutaan.

15 Tämän saat sinä niistä,

joista olet vaivaa nähnyt:

ne, joiden kanssa olet kauppaa käynyt

hamasta nuoruudestasi asti,

harhailevat kukin haarallensa,

ei kukaan sinua pelasta.

Babylone abaissée

1 Descends, et *És 26:5.assieds-toi dans la poussière,

Vierge, fille de Babylone!

Assieds-toi à terre, sans trône,

Fille des Chaldéens!

On ne t’appellera plus délicate et voluptueuse.

2 Prends les meules, et mouds de la farine;

Ote ton voile, relève les pans de ta robe,

Découvre tes jambes, traverse les fleuves!

3 *És 3:17.Na 3:5.Ta nudité sera découverte,

Et ta honte sera vue.

J’exercerai ma vengeance,

Je n’épargnerai personne.

4 Notre rédempteur, c’est celui qui s’appelle l’Éternel des armées,

C’est le Saint d’Israël.

5 Assieds-toi en silence, et va dans les ténèbres,

Fille des Chaldéens!

On ne t’appellera plus la souveraine des royaumes.

6 J’étais irrité contre mon peuple,

J’avais profané mon héritage,

Et je les avais livrés entre tes mains:

Tu n’as pas eu pour eux de la compassion,

Tu as durement appesanti ton joug sur le vieillard.

7 Tu disais: A toujours je serai *Ap 18:7.souveraine!

Tu n’as point mis dans ton esprit,

Tu n’as point songé que cela prendrait fin.

8 Écoute maintenant ceci, voluptueuse,

Qui t’assieds avec assurance,

Et qui dis en ton cœur:

Moi, et rien que moi!

Je ne serai jamais veuve,

Et je ne serai jamais privée d’enfants!

9 *És 51:19.Ces deux choses t’arriveront subitement, au même jour,

La privation d’enfants et le veuvage;

Elles fondront en plein sur toi,

Malgré la multitude de tes sortilèges,

Malgré le grand nombre de tes enchantements.

10 Tu avais confiance dans ta méchanceté,

Tu disais: Personne ne me voit!

Ta sagesse et ta science t’ont séduite.

Et tu disais en ton cœur:

Moi, et rien que moi!

11 Le malheur viendra sur toi,

Sans que tu en voies l’aurore;

La calamité tombera sur toi,

Sans que tu puisses la conjurer;

Et la ruine fondra sur toi tout à coup,

A l’improviste.

12 Reste donc au milieu de tes enchantements

Et de la multitude de tes sortilèges,

Auxquels tu as consacré ton travail dès ta jeunesse;

Peut-être pourras-tu en tirer profit,

Peut-être deviendras-tu redoutable.

13 Tu t’es fatiguée à force de consulter:

Qu’ils se lèvent donc et qu’ils te sauvent,

Ceux qui connaissent le ciel,

Qui observent les astres,

Qui annoncent, d’après les nouvelles lunes,

Ce qui doit t’arriver!

14 Voici, ils sont comme de la paille, le feu les consume,

Ils ne sauveront pas leur vie des flammes:

Ce ne sera pas du charbon dont on se chauffe,

Ni un feu auprès duquel on s’assied.

15 Tel sera le sort de ceux que tu te fatiguais à consulter.

Et ceux avec qui tu as trafiqué dès ta jeunesse

Se disperseront chacun de son côté:

Il n’y aura personne qui vienne à ton secours.