Isaías 38

Hiskian sairaus, parantuminen ja ylistysvirsi.

1 *2. Kun. 20:1; 2. Aik. 32:24Niihin aikoihin sairastui Hiskia ja oli kuolemaisillaan; ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane". 2 Niin Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa 3 ja sanoi: "Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi!" Ja Hiskia itki katkerasti. 4 Mutta Jesajalle tuli tämä Herran sana: 5 "Mene ja sano Hiskialle: 'Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta; 6 ja minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä ja varjelen tätä kaupunkia. 7 Ja tämä on oleva sinulle merkkinä Herralta siitä, että Herra tekee, mitä on sanonut: 8 katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa.'" Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin kymmenen astetta, jotka se jo oli laskeutunut.

9 Hiskian, Juudan kuninkaan, kirjoittama laulu, kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa:

10 *Job 7:6; Ps. 102:24"Minä sanoin: Kesken rauhallisten päivieni

minun on mentävä tuonelan porteista;

jäljellä olevat vuoteni on minulta

riistetty pois.

11 Minä sanoin: En saa minä enää nähdä Herraa,

Herraa elävien maassa,

en enää ihmisiä katsella manalan asukasten joukossa.

12 Minun majani puretaan ja viedään minulta pois

niinkuin paimenen teltta;

olen kutonut loppuun elämäni,

niinkuin kankuri kankaansa,

minut leikataan irti loimentutkaimista.

Ennenkuin päivä yöksi muuttuu,

sinä teet minusta lopun.

13 Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti —

niinkuin leijona hän murskaa kaikki minun luuni;

ennenkuin päivä yöksi muuttuu,

sinä teet minusta lopun.

14 *Jes. 59:11Niinkuin pääskynen,

niinkuin kurki minä kuikutan,

minä kujerran kuin kyyhkynen;

hiueten katsovat minun silmäni

korkeuteen:

Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua.

15 Mitä nyt sanonkaan?

Hän lupasi minulle ja täytti myös:

minä vaellan hiljaisesti kaikki elämäni vuodet

sieluni murheen tähden.

16 Herra, tämänkaltaiset ovat elämäksi,

ja niissä on koko minun henkeni elämä.

Sinä teet minut terveeksi;

anna minun elää.

17 *Ps. 30:4; Ps. 86:13; Ps. 94:19; Ps. 116:3; Miika 7:19Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe:

sinä rakastit minun sieluani,

nostit sen kadotuksen kuopasta,

sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

18 *Ps. 6:6; Ps. 30:10; Ps. 88:11; Ps. 115:17Sillä ei tuonela sinua kiitä,

ei kuolema sinua ylistä;

eivät hautaan vaipuneet pane

sinun totuuteesi toivoansa.

19 *Ps. 78:4; Ps. 145:4Elävät, elävät sinua kiittävät,

niinkuin minä tänä päivänä;

isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.

20 *Ps. 63:5; Ps. 104:33; Ps. 146:2Herra on minun auttajani.

Minun kanteleeni soittoja soittakaamme

kaikkina elinpäivinämme Herran temppelissä."

21 Ja Jesaja käski tuoda viikunakakkua ja hautoa paisetta, että hän tulisi terveeksi. 22 Niin Hiskia sanoi: "Mikä on merkkinä siitä, että minä voin mennä Herran temppeliin?"

Maladie et guérison d’Ézéchias

1 En ce temps-là, Ézéchias fut malade à la mort. Le prophète Ésaïe, fils d’Amots, vint auprès de lui, et lui dit: Ainsi parle l’Éternel: Donne tes ordres à ta maison, car tu vas mourir, et tu ne vivras plus. 2 Ézéchias tourna son visage contre le mur, et fit cette prière à l’Éternel: 3 O Éternel! Souviens-toi que j’ai marché devant ta face avec fidélité et intégrité de cœur, et que j’ai fait ce qui est bien à tes yeux! Et Ézéchias répandit d’abondantes larmes. 4 Puis la parole de l’Éternel fut adressée à Ésaïe, en ces mots: 5 Va, et dis à Ézéchias: Ainsi parle l’Éternel, le Dieu de David, ton père: J’ai entendu ta prière, j’ai vu tes larmes. Voici, j’ajouterai à tes jours quinze années. 6 Je te délivrerai, toi et cette ville, de la main du roi d’Assyrie; je protégerai cette ville. 7 Et voici, de la part de l’Éternel, le signe auquel tu connaîtras que l’Éternel accomplira la parole qu’il a prononcée. 8 Je ferai reculer de dix degrés en arrière avec le soleil l’ombre des degrés qui est descendue sur les degrés d’Achaz. Et le soleil recula de dix degrés sur les degrés où il était descendu.

9 Cantique d’Ézéchias, roi de Juda, sur sa maladie et sur son rétablissement.

10 Je disais: Quand mes jours sont en repos, je dois m’en aller

Aux portes du séjour des morts.

Je suis privé du reste de mes années!

11 Je disais: Je ne verrai plus l’Éternel,

L’Éternel, sur la terre des vivants;

Je ne verrai plus aucun homme

Parmi les habitants du monde!

12 Ma demeure est enlevée et transportée loin de moi,

Comme une tente de berger;

Je sens le fil de ma vie coupé comme par un tisserand

Qui me retrancherait de sa trame.

Du jour à la nuit tu m’auras achevé!

13 Je me suis contenu jusqu’au matin;

Comme un lion, il brisait tous mes os,

Du jour à la nuit tu m’auras achevé!

14 Je poussais des cris comme une hirondelle en voltigeant,

*És 59:11.Je gémissais comme la colombe;

Mes yeux s’élevaient languissants vers le ciel:

O Éternel! Je suis dans l’angoisse, secours-moi!

15 Que dirai-je? Il m’a répondu, et il m’a exaucé.

Je marcherai humblement jusqu’au terme de mes années,

Après avoir été ainsi affligé.

16 Seigneur, c’est par tes bontés qu’on jouit de la vie,

C’est par elles que je respire encore;

Tu me rétablis, tu me rends à la vie.

17 Voici, mes souffrances mêmes sont devenues mon salut;

Tu as pris plaisir à retirer mon âme de la fosse du néant,

Car tu as jeté derrière toi tous mes péchés.

18 Ce n’est pas le séjour des morts qui te loue,

Ce n’est pas la mort qui te célèbre;

Ceux qui sont descendus dans la fosse n’espèrent plus en ta fidélité.

19 Le vivant, le vivant, c’est celui-là qui te loue,

Comme moi aujourd’hui;

Le père fait connaître à ses enfants ta fidélité.

20 L’Éternel m’a sauvé!

Nous ferons résonner les cordes de nos instruments,

Tous les jours de notre vie,

Dans la maison de l’Éternel.

21 Ésaïe avait dit: *2 R 20:7.Qu’on apporte une masse de figues, et qu’on les étende sur l’ulcère; et Ézéchias vivra. 22 Et Ézéchias avait dit: A quel signe connaîtrai-je que je monterai à la maison de l’Éternel?