Isaías 6

Profeetan kutsuminen.

1 *Hes. 1:26; Dan. 7:9; Matt. 25:31; Joh. 12:41Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 *2. Moos. 3:6; 1. Kun. 19:13Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. 3 *Ilm. 4:8Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat:

"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot;

kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa".

4 *2. Moos. 40:34; 1. Kun. 8:10; Hes. 10:4; Ilm. 15:8Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.

5 *2. Moos. 33:20; Tuom. 6:22; Tuom. 13:22; Dan. 10:8Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." 6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, 7 *Jer. 1:9; Dan. 10:16ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".

8 Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". 9 *Hes. 12:2; Matt. 13:14; Mark. 4:12; Luuk. 8:10; Joh. 12:39; Ap. t. 28:25Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle:

'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,

näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'.

10 *5. Moos. 29:3; Room. 11:8Paaduta tämän kansan sydän,

koveta sen korvat,

sokaise sen silmät,

ettei se näkisi silmillään,

ei kuulisi korvillaan,

ei ymmärtäisi sydämellään

eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."

11 Mutta minä sanoin:

"Kuinka kauaksi aikaa, Herra?"

Hän vastasi:

"Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi,

asumattomiksi,

ja talot tyhjiksi ihmisistä

ja pellot on hävitetty erämaaksi;

12 kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas

ja suuri autius tullut keskelle maata.

13 Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa,

niin hävitetään vielä sekin.

Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta

jää kaadettaessa kanto,

niin siitäkin:

se kanto on pyhä siemen."

Vocation d’Ésaïe

1 *2 R 15:7.L’année de la mort du roi Ozias, je vis le Seigneur assis sur un trône très élevé, et les pans de sa robe remplissaient le temple. 2 Des séraphins se tenaient au-dessus de lui; ils avaient chacun *Ap 4:8.six ailes; deux dont ils se couvraient la face, deux dont ils se couvraient les pieds, et deux dont ils se servaient pour voler. 3 Ils criaient l’un à l’autre, et disaient: *Ap 4:8.Saint, saint, saint est l’Éternel des armées! Toute la terre est pleine de sa gloire! 4 Les portes furent ébranlées dans leurs fondements par la voix qui retentissait, et la maison se remplit de fumée. 5 Alors je dis: Malheur à moi! Je suis perdu, car je suis un homme dont les lèvres sont impures, j’habite au milieu d’un peuple dont les lèvres sont impures, et mes yeux ont vu le Roi, l’Éternel des armées. 6 Mais l’un des séraphins vola vers moi, tenant à la main une pierre ardente, qu’il avait prise sur l’autel avec des pincettes. 7 Il en toucha ma bouche, et dit: Ceci a *Jé 1:9.Da 10:16.touché tes lèvres; ton iniquité est enlevée, et ton péché est expié.

8 J’entendis la voix du Seigneur, disant:

Qui enverrai-je, et qui marchera pour nous?

Je répondis: Me voici, envoie-moi.

9 Il dit alors: Va, et dis à ce peuple:

*Mt 13:14.Mc 4:12.Lu 8:10.Jn 12:40.Ac 28:26.Ro 11:8.Vous entendrez, et vous ne comprendrez point;

Vous verrez, et vous ne saisirez point.

10 Rends insensible le cœur de ce peuple,

Endurcis ses oreilles, et bouche-lui les yeux,

*Jé 5:21.Pour qu’il ne voie point de ses yeux, n’entende point de ses oreilles,

Ne comprenne point de son cœur,

Ne se convertisse point et ne soit point guéri.

11 Je dis: Jusqu’à quand, Seigneur?

Et il répondit: Jusqu’à ce que les villes soient dévastées

Et privées d’habitants;

Jusqu’à ce qu’il n’y ait personne dans les maisons,

Et que le pays soit ravagé par la solitude;

12 Jusqu’à ce que l’Éternel ait éloigné les hommes,

Et que le pays devienne un immense désert,

13 Et s’il y reste encore un dixième des habitants,

Ils seront à leur tour anéantis.

Mais, comme le térébinthe et le chêne

Conservent leur tronc quand ils sont abattus,

Une sainte postérité renaîtra de ce peuple.