Psalmit 106

Herran uskollisuus, Israelin uskottomuus.

1 *Ps. 107:1; Ps. 118:1; Ps. 136:1Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 *Ps. 40:6; Ps. 71:15Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot,

julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta,

jotka aina tekevät vanhurskauden!

4 Muista minua, Herra, armolla,

jota kansallesi osoitat,

etsi minua avullasi,

5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen,

iloitsisin sinun kansasi ilolla,

kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

6 *3. Moos. 26:40; Jer. 3:25; Dan. 9:5Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa,

me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

7 *2. Moos. 14:11Eivät meidän isämme Egyptissä

painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi,

eivät muistaneet sinun monia armotekojasi,

vaan niskoittelivat meren rannalla,

Kaislameren rannalla.

8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden,

tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

9 *2. Moos. 14:21; Ps. 78:13; Jes. 63:12Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui.

Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä

ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa,

ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

12 *2. Moos. 15:1Silloin he uskoivat hänen sanansa,

veisasivat hänen ylistystään.

13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa

eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

14 *2. Moos. 16:3; 4. Moos. 11:4; Ps. 78:18; 1. Kor. 10:6Heissä syttyi himo erämaassa,

ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

15 *4. Moos. 11:31; Ps. 78:29Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät,

mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

16 *4. Moos. 16:1Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan

ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

17 *4. Moos. 16:31; 5. Moos. 11:6Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin

ja peitti Abiramin joukkion.

18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli,

liekki poltti jumalattomat.

19 *2. Moos. 32:1He tekivät vasikan Hoorebin juurella

ja kumarsivat valettua kuvaa;

20 *Jer. 2:11; Room. 1:23he vaihtoivat Kunniansa

ruohoa syövän härän kuvaan.

21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa,

joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

22 *Ps. 105:27ihmeitä Haamin maassa,

peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

23 *2. Moos. 32:11Silloin hän aikoi hävittää heidät,

mutta Mooses, hänen valittunsa,

seisoi suojana hänen edessään

ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

24 *4. Moos. 14:2He pitivät halpana ihanan maan

eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

25 He napisivat teltoissansa

eivätkä kuulleet Herran ääntä.

26 *4. Moos. 14:21; 1. Kor. 10:5Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan

kaataakseen heidät erämaassa,

27 *3. Moos. 26:38kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa

ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

28 *4. Moos. 25:3; Ps. 115:4He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria

ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

29 He vihoittivat hänet teoillansa,

ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

30 *4. Moos. 25:7Mutta Piinehas astui esiin

ja pani tuomion toimeen,

ja vitsaus taukosi.

31 *4. Moos. 25:11Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi,

polvesta polveen, iankaikkisesti.

32 *2. Moos. 17:1; 4. Moos. 20:1; Ps. 95:8He vihoittivat hänet Meriban vetten luona,

ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

33 *Jes. 63:10Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan,

ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

34 *5. Moos. 7:1; 5. Moos. 12:2; Tuom. 1:21He eivät hävittäneet niitä kansoja,

jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

35 *Tuom. 3:6vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa

ja oppivat heidän tekonsa.

36 He palvelivat heidän jumalankuviansa,

ja niistä tuli heille paula.

37 *2. Kun. 21:6; 2. Kun. 23:10; 2. Aik. 28:3; Jer. 7:31; Jer. 19:5; Jer. 32:35Ja he uhrasivat poikiansa

ja tyttäriänsä riivaajille.

38 *4. Moos. 35:33He vuodattivat viatonta verta,

poikiensa ja tyttäriensä verta,

uhraten heidät Kanaanin epäjumalille,

ja maa saastui veriveloista.

39 Näin he saastuttivat itsensä töillään

ja olivat haureelliset teoissansa.

40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan,

ja hän kyllästyi perintöosaansa.

41 *Tuom. 3:8; Tuom. 4:2; Tuom. 6:1; Tuom. 10:7; Tuom. 13:1Ja hän jätti heidät pakanain käsiin,

ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä,

ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

43 Monet kerrat hän pelasti heidät,

mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan

ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan,

kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

45 *5. Moos. 30:1Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa

ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta,

jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 *1. Aik. 16:35Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme,

ja kokoa meidät pakanain seasta,

että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi

ja kerskauksemme olisi,

että me sinua ylistämme.

48 *Ps. 72:18Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala,

iankaikkisesta iankaikkiseen.

Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

Viides kirja

1 *Lobet Jehova! Hallelujah!Preiset *O. Danket Jehova! denn er ist gut, denn seine Güte währt ewiglich. 2 Wer wird aussprechen die Machttaten Gottes, hören lassen all sein Lob? *O. all seinen Ruhm3 Glückselig die das Recht bewahren, der Gerechtigkeit übt zu aller Zeit! 4 Gedenke meiner, Jehova, mit der Gunst gegen dein Volk; suche mich heim mit deiner Rettung! 5 Daß ich anschaue die Wohlfahrt deiner Auserwählten, mich erfreue an *O. mit der Freude deiner Nation, mich rühme mit deinem Erbteil.

6 Wir haben gesündigt samt unseren Vätern, *O. wie unsere Väter haben unrecht getan, *Eig. verkehrt gehandelt haben gesetzlos gehandelt. 7 Unsere Väter in Ägypten beachteten nicht deine Wundertaten, gedachten nicht der Menge deiner Gütigkeiten und waren widerspenstig am Meere, beim Schilfmeere. 8 Aber er rettete sie um seines Namens willen, um kundzutun seine Macht. 9 Und er schalt das Schilfmeer, und es ward trocken; und er ließ sie durch die Tiefen *O. Fluten; s. die Anm. zu Ps. 33,7 gehen wie durch eine Wüste. 10 Und er rettete sie aus der Hand des Hassers, und erlöste sie aus der Hand des Feindes. 11 Und die Wasser bedeckten ihre Bedränger, nicht einer von ihnen blieb übrig. 12 Da glaubten sie seinen Worten, sie sangen sein Lob.

13 Schnell vergaßen sie seine Taten, warteten nicht auf seinen Rat; *Hier in dem Sinne von Plan, Ratschluß14 Und sie wurden lüstern in der Wüste und versuchten Gott *El in der Einöde. 15 Da gab er ihnen ihr Begehr, aber er sandte Magerkeit in ihre Seelen. 16 Und sie wurden eifersüchtig auf Mose im Lager, auf Aaron, den Heiligen Jehovas. 17 Die Erde tat sich auf, und verschlang Dathan und bedeckte die Rotte Abirams; 18 Und ein Feuer brannte unter ihrer Rotte, eine Flamme verzehrte die Gesetzlosen. 19 Sie machten ein Kalb am Horeb und bückten sich vor einem gegossenen Bilde; 20 Und sie vertauschten ihre Herrlichkeit gegen das Bild eines Stieres, der Gras frißt. 21 Sie vergaßen Gottes, *El ihres Retters, der Großes getan in Ägypten, 22 Wundertaten im Lande Hams, Furchtbares am Schilfmeer. 23 Da sprach er, daß er sie vertilgen wollte, wenn nicht Mose, sein Auserwählter, vor ihm in dem Riß gestanden hätte, um seinen Grimm vom Verderben abzuwenden. 24 Und sie verschmähten das köstliche Land, glaubten nicht seinem Worte; 25 Und sie murrten in ihren Zelten, hörten nicht auf die Stimme Jehovas. 26 Da schwur er ihnen, *Eig. erhob er ihnen seine Hand sie niederzuschlagen in der Wüste, 27 Und ihren Samen niederzuschlagen unter den *And. l.: zu vertreiben unter die Nationen und sie zu zerstreuen in die Länder. 28 Und sie hängten sich an Baal-Peor und aßen Schlachtopfer der Toten; *d. h. der toten Götzen29 Und sie erbitterten ihn durch ihre Handlungen, und eine Plage brach unter sie ein. 30 Da stand Pinehas auf und übte Gericht, und der Plage ward gewehrt. 31 Und es wurde ihm zur Gerechtigkeit gerechnet von Geschlecht zu Geschlecht bis in Ewigkeit. 32 Und sie erzürnten ihn an dem Wasser von Meriba, und es erging Mose übel ihretwegen; 33 Denn sie reizten seinen Geist, so daß er *O. weil sie widerspenstig waren gegen seinen Geist, und er unbedacht redete mit seinen Lippen.

34 Sie vertilgten die Völker nicht, wie doch *W. welche Jehova ihnen gesagt hatte; 35 Und sie vermischten sich mit den Nationen und lernten ihre Werke; 36 Und sie dienten ihren Götzen, und sie wurden ihnen zum Fallstrick. 37 Und sie opferten ihre Söhne und ihre Töchter den Dämonen. 38 Und sie vergossen unschuldiges Blut, das Blut ihrer Söhne und ihrer Töchter, welche sie den Götzen Kanaans opferten; und das Land wurde durch Blut entweiht. 39 Und sie verunreinigten sich durch ihre Werke und hurten durch ihre Handlungen. 40 Da entbrannte der Zorn Jehovas wider sein Volk, und er verabscheute sein Erbteil; 41 Und er gab sie in die Hand der Nationen, und ihre Hasser herrschten über sie; 42 Und ihre Feinde bedrückten sie, und sie wurden gebeugt unter ihre Hand. 43 Oftmals errettete er sie; sie aber waren widerspenstig in ihren Anschlägen, *Eig. in ihrem Ratschlag und sie sanken hin durch ihre Ungerechtigkeit. 44 Und er sah an ihre Bedrängnis, wenn er ihr Schreien hörte; 45 Und er gedachte ihnen seinen Bund, und es reute ihn nach der Größe seiner Güte. *Eig. der Menge seiner Gütigkeiten46 Und er ließ sie Erbarmen finden vor allen, die sie gefangen weggeführt hatten. 47 Rette uns, Jehova, unser Gott, und sammle uns aus den Nationen, daß wir deinen heiligen Namen preisen, daß wir uns rühmen deines Lobes! 48 Gepriesen sei Jehova, der Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit! Und alles Volk sage: Amen! Lobet Jehova! *Hallelujah!