Psalmit 137

Baabelin virtain vierillä.

1 Baabelin virtain vierillä — siellä me istuimme

ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Pajuihin, joita siellä oli,

me ripustimme kanteleemme.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja

ja orjuuttajamme iloa:

"Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Kuinka me voisimme veisata

Herran virsiä vieraalla maalla?

5 *Jer. 51:50Jos minä unhotan sinut, Jerusalem,

niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen,

ellen minä sinua muista,

ellen pidä Jerusalemia

ylimpänä ilonani.

7 *Jer. 49:12; Valit. 4:21; Hes. 25:12; Hes. 35:2; Obad. v. 11Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä,

kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat:

"Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 *Jes. 13:19; Jer. 50:29; Jer. 51:24Tytär Baabel, sinä häviön oma,

autuas se, joka sinulle kostaa

kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 *Jes. 13:16Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi

ja murskaa ne kallioon!

1 An den Flüssen Babels, da saßen wir und weinten, indem wir Zions gedachten. 2 An die Weiden in ihr hängten wir unsere Lauten. 3 Denn die uns gefangen weggeführt hatten, forderten daselbst von uns die Worte eines Liedes, und die uns wehklagen machten, *O. uns peinigten Freude: "Singet uns eines von Zions Liedern!" 4 Wie sollten wir ein Lied Jehovas singen auf fremder Erde? 5 Wenn ich dein vergesse, Jerusalem, so vergesse meine Rechte! *d. h. sie versage ihren Dienst6 Es klebe meine Zunge an meinem Gaumen, wenn ich deiner nicht gedenke, wenn ich Jerusalem nicht erhebe über die höchste meiner Freuden! *O. zu meiner höchsten Freude

7 Gedenke, Jehova, den Kindern Edom den Tag Jerusalems, die da sprachen: Entblößet, entblößet sie bis auf ihre Grundfeste! *Vergl. Obadja 1,11 usw.8 Tochter Babel, du Verwüstete! *Viell.: zu verwüstende Glückselig, der dir dasselbe vergilt, was du uns getan hast! 9 Glückselig, der deine Kindlein ergreift und sie hinschmettert an den Felsen!