Salmos 41

Rukous tautivuoteella ja vihollisen vainotessa.

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2 *Ps. 112:5,9; Sananl. 14:21; Sananl. 19:17; Jes. 58:7; Matt. 5:7; Jaak. 2:13Autuas se, joka vaivaista holhoo!

Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.

3 *Dan. 4:24Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä,

ja maassa ylistetään hänen onneansa,

etkä sinä anna häntä alttiiksi

hänen vihollistensa raivolle.

4 *2. Kun. 20:7Herra tukee häntä tautivuoteessa;

hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.

5 *Ps. 6:3Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen,

paranna minun sieluni,

sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".

6 Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa:

"Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"

7 Ja jos joku tulee minua katsomaan,

puhuu hän petosta;

hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä,

hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.

8 *Luuk. 11:54Kaikki minun vihamieheni

minusta keskenään kuiskuttelevat

ja hankitsevat minulle pahaa:

9 "Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut,

ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse".

10 *Ps. 55:14; Matt. 26:14; Mark. 14:10; Luuk. 22:4; Joh. 13:18; Ap. t. 1:16Ystävänikin, johon minä luotin,

joka minun leipääni söi,

nostaa kantapäänsä minua vastaan.

11 Mutta sinä, Herra, armahda minua

ja auta minut ylös, pystyyn,

niin minä sen heille maksan.

12 Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun,

ettei minun viholliseni saa minusta riemuita.

13 *1. Aik. 17:27; Ps. 18:21Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet

ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan.

14 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala,

iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen.

Toinen kirja

1 *Dem Vorsänger. Ein Psalm von David.Glückselig, wer achthat auf den Armen! am Tage des Übels wird Jehova ihn erretten. 2 Jehova wird ihn bewahren und ihn am Leben erhalten; er wird glücklich sein auf Erden, *O. im Lande und nicht wirst du ihn preisgeben der Gier seiner Feinde. 3 Jehova wird ihn stützen auf dem Siechbett, all sein Lager wandelst du um in seiner Krankheit. 4 Ich sprach: Jehova, sei mir gnädig! Heile meine Seele, denn ich habe gegen dich gesündigt.

5 Meine Feinde wünschen mir Böses: Wann wird er sterben und sein Name vergehen? 6 Und wenn einer kommt, um mich zu sehen, so redet er Falschheit; sein Herz sammelt sich Unheil-er geht hinaus, redet davon. 7 Miteinander raunen wider mich alle meine Hasser; Böses *Eig. mir Böses ersinnen sie wider mich: 8 Ein Belialsstück klebt ihm an; *Eig. ist ihm angegossen und weil er nun daliegt, wird er nicht wieder aufstehen. 9 Selbst der Mann meines Friedens, *d. h. mein Freund auf den ich vertraute, der mein Brot aß, hat die Ferse wider mich erhoben. 10 Du aber, Jehova, sei mir gnädig und richte mich auf, daß ich es ihnen vergelte! 11 Daran erkenne ich, daß du Gefallen an mir hast, daß mein Feind nicht über mich jauchzt. 12 Ich aber, in meiner Lauterkeit hast du mich aufrecht gehalten und mich vor dich gestellt auf ewig. 13 Gepriesen sei Jehova, der Gott Israels, von Ewigkeit bis in Ewigkeit! Amen, ja, Amen.