Psalmit 74

Valitus ja rukous Jumalan temppelin häväisemisen tähden.

1 Aasafin mietevirsi.

Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi,

miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?

2 Muista seurakuntaasi,

jonka muinoin omaksesi otit,

jonka lunastit perintösuvuksesi.

Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.

3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille.

Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.

4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi,

he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.

5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä

kirveitä heilutettu korkealle.

6 *1. Kun. 6:18; 1. Kun. 6:29,32Niin he löivät kaikki sen veistokset

kirveillä ja nuijilla rikki.

7 *2. Kun. 25:9He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen,

he häväisivät, panivat maan tasalle

sinun nimesi asumuksen.

8 He sanoivat sydämessään:

"Me hävitämme heidät kaikki tyynni".

He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.

9 *Valit. 2:9; Hes. 7:26; Aam. 8:12Merkkejämme me emme näe,

ei ole enää profeettaa,

eikä ole joukossamme ketään,

joka tietäisi, kuinka kauan —.

10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata,

vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?

11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi?

Vedä se povestasi ja hävitä heidät.

12 *Ps. 68:21Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista,

hän toimittaa pelastuksen maan päällä.

13 *2. Moos. 14:21; Jes. 51:9; Hes. 29:3Sinä voimallasi halkaisit meren,

sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät,

sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

15 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:11; Joos. 3:16Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron,

sinä kuivasit väkevät virrat.

16 *1. Moos. 1:14; Ps. 136:7Sinun on päivä, sinun on yö,

sinä valmistit valon ja auringon.

17 Sinä määräsit kaikki maan rajat,

sinä asetit kesän ja talven.

18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa,

houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.

19 Älä anna pedolle alttiiksi

metsäkyyhkysesi sielua,

älä iäksi unhota kurjiesi elämää.

20 Katso liittoasi.

Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.

21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin.

Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.

22 *Ps. 9:20Nouse, Jumala, aja asiasi.

Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.

23 Älä unhota vihollistesi huutoa,

älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

1 *Ein Maskil; S. die Anm. zu Ps. 32 von Asaph.Gott, warum hast du verworfen für immer, raucht dein Zorn wider die Herde deiner Weide? 2 Gedenke deiner Gemeinde, die du erworben hast vor alters, erlöst als dein Erbteil, *W. als Stamm deines Erbes -des Berges Zion, auf welchem du gewohnt hast! 3 Erhebe deine Tritte zu den immerwährenden Trümmern! Alles im Heiligtum hat der Feind verderbt. 4 Es brüllen deine Widersacher inmitten deiner Versammlungsstätte; sie haben ihre Zeichen *O. Wunder; so auch v 9 als Zeichen *O. Wunder; so auch v 9 gesetzt. 5 Sie erscheinen *W. Er (d. h. jeder einzelne von ihnen) wird wahrgenommen; od.: Es sieht sich an, wie wenn einer usw. wie einer, der die Axt emporhebt im Dickicht des Waldes; 6 und jetzt zerschlagen sie sein Schnitzwerk allzumal mit Beilen und mit Hämmern. 7 Sie haben dein Heiligtum in Brand gesteckt, zu Boden entweiht die Wohnung deines Namens. 8 Sie sprachen in ihrem Herzen: Laßt uns sie niederzwingen allesamt! -Verbrannt haben sie alle Versammlungsstätten Gottes *El im Lande. 9 Unsere Zeichen sehen wir nicht; kein Prophet ist mehr da, und keiner bei uns, welcher weiß, bis wann. 10 Bis wann, o Gott, soll höhnen der Bedränger, soll der Feind deinen Namen verachten immerfort? 11 Warum ziehst du deine Hand und deine Rechte zurück? Hervor aus deinem Busen, mache ein Ende! *O. vernichte sie

12 Gott ist ja mein König von alters her, der Rettungen schafft inmitten des Landes. *O. der Erde13 Du zerteiltest das Meer durch deine Macht, zerschelltest die Häupter der Wasserungeheuer auf den Wassern. 14 Du zerschmettertest die Häupter des Leviathans, gabst ihn zur Speise dem Volke, den Bewohnern der Wüste. *d. h. den Tieren der Wüste15 Du ließest Quell und Bach hervorbrechen, immerfließende Ströme trocknetest du aus. 16 Dein ist der Tag, dein auch die Nacht; den Mond *Eig. die Leuchte und die Sonne hast du bereitet. 17 Du hast festgestellt alle Grenzen der Erde; Sommer und Winter, du hast sie gebildet.

18 Gedenke dessen: der Feind hat Jehova gehöhnt, und ein törichtes *O. gemeines, gottloses Volk hat deinen Namen verachtet. 19 Gib nicht dem Raubtiere hin die Seele deiner Turteltaube; die Schar deiner Elenden vergiß nicht für immer! 20 Schaue hin auf den Bund! denn die finsteren Örter der Erde sind voll von Wohnungen der Gewalttat. 21 Nicht kehre beschämt zurück der Unterdrückte; laß den Elenden und Armen deinen Namen loben! 22 Stehe auf, o Gott, führe deinen Rechtsstreit! gedenke deiner Verhöhnung von den Toren *wie Ps. 14,1 den ganzen Tag! 23 Vergiß nicht die Stimme deiner Widersacher! das Getöse derer, die sich wider dich erheben, steigt auf beständig. *O. das beständig aufsteigt