Salmos 78

Israelin entisten vaiheiden varoittavia opetuksia.

1 Aasafin mietevirsi.

Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 *Ps. 49:5; Matt. 13:35Minä avaan suuni mietelmiin,

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 *Ps. 44:2Mitä olemme kuulleet,

minkä olemme saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,

vaan me kerromme tulevalle polvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 *2. Moos. 20:1; 5. Moos. 4:9; 5. Moos. 6:6; Hes. 20:10Hän asetti todistuksen Jaakobiin,

hän sääti Israeliin lain

ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 että jälkipolvi saisi ne tietää,

saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,

ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan

eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,

vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:3,5; 2. Moos. 34:9; 5. Moos. 31:27; 5. Moos. 32:5; Ps. 95:7Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä,

kapinoitseva ja niskoitteleva polvi,

sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana

ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet,

kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 *Hes. 20:13Eivät he pitäneet Jumalan liittoa,

eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa

ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki

Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 *2. Moos. 14:21Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi,

hän seisotti vedet roukkioksi.

14 *2. Moos. 13:21; Ps. 105:39Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä

ja tulen valolla kaiket yöt.

15 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10Hän halkoi kalliot erämaassa

ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Hän juoksutti puroja kalliosta

ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan

ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 *2. Moos. 16:2; 4. Moos. 11:4; Ps. 106:14He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä,

vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen:

"Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski,

ja vedet vuotivat ja purot tulvivat;

mutta voiko hän antaa myös leipää

tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 *4. Moos. 11:1Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui;

ja tuli syttyi Jaakobissa,

ja Israelia vastaan nousi viha,

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan

eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Hän käski pilviä korkeudessa

ja avasi taivaan ovet;

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa,

hän antoi heille taivaan viljaa.

25 *2. Moos. 16:4; 4. Moos. 11:7; Joh. 6:31; 1. Kor. 10:3Ihmiset söivät enkelien leipää;

hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 *4. Moos. 11:31Hän nosti taivaalle itätuulen

ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,

siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen,

yltympäri asuntonsa.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi;

mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet,

ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha:

hän tappoi heidän voimakkaimpansa

ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 *4. Moos. 14:1Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä

eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 *Ps. 90:9Sentähden hän lopetti heidän päivänsä

niinkuin tuulahduksen,

antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä,

kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa,

ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 *Jes. 29:13; Jer. 12:2Mutta he pettivät häntä suullaan

ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 sillä heidän sydämensä

ei ollut vakaa häntä kohtaan,

eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 *2. Moos. 34:6; Ps. 86:5,15; Ps. 145:8; Joel 2:13Mutta hän on laupias,

antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.

Sentähden hän usein kääntyi vihastansa

eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 *Job 7:7; Job 14:1,19; Ps. 103:13Sillä hän muisti, että he ovat liha,

tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Kuinka usein he niskoittelivat

häntä vastaan korvessa

ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa

ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä,

eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä

ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 *2. Moos. 7:19muutti heidän virtansa vereksi,

niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 *2. Moos. 8:2lähetti heidän sekaansa paarmoja,

jotka heitä söivät,

ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 *2. Moos. 10:4antoi heidän satonsa tuhosirkoille

ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 *2. Moos. 9:18hävitti rakeilla heidän

viiniköynnöksensä

ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille

ja heidän laumansa salamoille.

49 *2. Moos. 9:3Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun,

kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen,

parven pahoja enkeleitä.

50 Hän raivasi tien vihallensa,

ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta,

vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 *2. Moos. 11:5; 2. Moos. 12:29; Ps. 105:36Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,

miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 *2. Moos. 12:31; Ps. 77:21Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat

ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 *2. Moos. 14:19Hän johti heitä turvallisesti,

heidän ei tarvinnut peljätä;

mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 *2. Moos. 15:13,17Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa,

vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 *Joos. 1:1; Ps. 44:3; Ps. 105:44Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä,

jakoi ne heille arvalla perintöosaksi

ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 *Tuom. 2:8Mutta niskoittelullaan

he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta,

eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 *Hoos. 7:16vaan luopuivat pois

ja olivat uskottomia isiensä lailla,

kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 *5. Moos. 32:16,21He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa

ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui,

ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 *Joos. 18:1; 1. Sam. 4:11; Jer. 7:12Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa,

majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen

ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle

ja julmistui perintöosaansa.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli,

ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan,

eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja,

niinkuin viinin voittama sankari.

66 Hän löi vihollisensa pakoon,

tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan

eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 *2. Aik. 6:6; Ps. 48:3; Ps. 132:13vaan valitsi Juudan sukukunnan,

Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle,

rakensi sen kuin maan,

jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 *1. Sam. 16:11Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,

ja otti hänet lammastarhoista.

71 *2. Sam. 7:8Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä

kaitsemaan kansaansa, Jaakobia,

ja Israelia, perintöosaansa.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin

ja johti heitä taitavalla kädellä.

1 *Ein Maskil; S. die Anm. zu Ps. 32, Überschrift von Asaph.Horche, mein Volk, auf mein Gesetz! *O. meine Lehre neiget euer Ohr zu den Worten meines Mundes! 2 Ich will meinen Mund auftun zu *W. mit einem Spruche, will Rätsel *S. die Anm. zu Ps. 49,4 hervorströmen lassen aus der Vorzeit. 3 Was wir gehört und erfahren und unsere Väter uns erzählt haben, 4 Wollen wir nicht verhehlen ihren Söhnen, dem künftigen Geschlecht erzählend den Ruhm *O. die Ruhmestaten Jehovas und seine Stärke, und seine Wunderwerke, die er getan hat. 5 Denn er hat ein Zeugnis aufgerichtet in Jakob, und ein Gesetz gestellt in Israel, die er unseren Vätern geboten hat, um sie ihren Söhnen kundzutun; 6 Damit sie kennte das künftige Geschlecht, die Söhne, die geboren werden sollten, und sie aufständen und sie ihren Söhnen erzählten; 7 Und auf Gott ihr Vertrauen setzten, und die Taten Gottes *El nicht vergäßen, und seine Gebote bewahrten; 8 und nicht würden wie ihre Väter, ein widersetzliches und widerspenstiges Geschlecht, ein Geschlecht, das sein Herz nicht befestigte, *O. richtete, d. h. ihm die rechte Richtung gab und dessen Geist nicht treu war gegen Gott. *El

9 Die Söhne Ephraims, gerüstete Bogenschützen, wandten um am Tage des Kampfes. 10 Sie hielten nicht den Bund Gottes und weigerten sich, in seinem Gesetz zu wandeln; 11 Und sie vergaßen seine Taten und seine Wunderwerke, die er sie hatte schauen lassen. 12 Er tat Wunder vor ihren Vätern, im Lande Ägypten, dem Gefilde Zoans. *Eine Stadt in Unter-Ägypten13 Er spaltete das Meer und ließ sie hindurchgehen, und ließ die Wasser stehen wie einen Damm. 14 Und er leitete sie des Tages mit der Wolke und die ganze Nacht mit dem Lichte eines Feuers. 15 Er spaltete Felsen in der Wüste und tränkte sie reichlich wie aus Tiefen. *O. wie mit Fluten16 Und er ließ Bäche hervorkommen aus dem Felsen und Wasser herablaufen gleich Flüssen. 17 Doch sie fuhren weiter fort, wider ihn zu sündigen, indem sie gegen den Höchsten widerspenstig waren in der Wüste. 18 Und sie versuchten Gott *El in ihren Herzen, indem sie Speise forderten für ihr Gelüst. *Eig. ihre Gier19 Und sie redeten wider Gott; *El sie sprachen: Sollte Gott *El in der Wüste einen Tisch zu bereiten vermögen? 20 Siehe, den Felsen hat er geschlagen, und Wasser flossen heraus, und Bäche strömten; wird er auch Brot zu geben vermögen, oder wird er seinem Volke Fleisch verschaffen? 21 Darum, als Jehova es hörte, ergrimmte er, und Feuer entzündete sich gegen Jakob, und auch Zorn stieg auf gegen Israel; 22 Weil sie Gott nicht glaubten und nicht vertrauten auf seine Rettung. 23 Und doch hatte er den Wolken oben geboten und die Türen des Himmels geöffnet 24 Und Manna auf sie regnen lassen, damit sie äßen, und ihnen Himmelsgetreide gegeben. 25 Der Mensch aß Brot der Starken, Speise sandte er ihnen bis zur Sättigung. 26 Er führte den Ostwind herbei am Himmel, und durch seine Stärke trieb er herbei den Südwind; 27 Und er ließ Fleisch auf sie regnen wie Staub, und geflügeltes Gevögel wie Sand der Meere, 28 Und ließ es fallen in ihr Lager, rings um ihre Wohnungen. 29 Und sie aßen und sättigten sich sehr, und ihr Gelüst führte er ihnen zu. 30 Noch hatten sie sich nicht abgewandt von ihrem Gelüst, noch war ihre Speise in ihrem Munde, 31 Da stieg der Zorn Gottes wider sie auf; und er würgte unter ihren Kräftigen, und die Auserlesenen *O. Jünglinge Israels streckte er nieder. 32 Bei alledem sündigten sie wiederum und glaubten nicht durch *O. an seine Wunderwerke. 33 Da ließ er in Eitelkeit *Eig. im Hauch hinschwinden ihre Tage, und ihre Jahre in Schrecken. 34 Wenn er sie tötete, dann fragten sie nach ihm, und kehrten um und suchten Gott *El eifrig; 35 Und sie gedachten daran, daß Gott ihr Fels sei, und Gott, *El der Höchste, ihr Erlöser. 36 Und sie heuchelten ihm *Eig. betrogen ihn mit ihrem Munde, und mit ihrer Zunge logen sie ihm; 37 Denn ihr Herz war nicht fest gegen ihn, und sie hielten nicht treulich an seinem Bunde. 38 Er aber war barmherzig, er vergab die Ungerechtigkeit und verderbte *O. ist… vergibt… verderbt sie nicht; und oftmals wandte er seinen Zorn ab und ließ nicht erwachen seinen ganzen Grimm. 39 Und er gedachte daran, daß sie Fleisch seien, ein Hauch, der dahinfährt und nicht wiederkehrt.

40 Wie oft waren sie widerspenstig gegen ihn in der Wüste, betrübten ihn in der Einöde! 41 Und sie versuchten Gott *El wiederum und kränkten den Heiligen Israels. 42 Sie gedachten nicht an seine Hand, an den Tag, da er sie von dem Bedränger erlöste, 43 Als er seine Zeichen tat in Ägypten und seine Wunder in dem Gefilde Zoans: 44 Er verwandelte ihre Ströme in Blut, so daß sie ihre fließenden Wasser nicht trinken konnten. 45 Er sandte Hundsfliegen unter sie, welche sie fraßen, und Frösche, die sie verderbten. 46 Und er gab der Grille *Eig. dem Vertilger; eine Heuschreckenart ihren Ertrag, und ihre Arbeit der Heuschrecke. 47 Ihren Weinstock schlug er nieder mit Hagel, und ihre Maulbeerfeigenbäume mit Schloßen. 48 Und er gab ihr Vieh dem Hagel preis, und ihre Herden den Blitzen. 49 Er ließ gegen sie los seines Zornes Glut, Wut und Grimm und Drangsal, eine Schar *Eig. Sendung von Unglücksengeln. 50 Er bahnte seinem Zorne einen Weg, entzog nicht dem Tode ihre Seele und gab ihr Leben der Pest preis. 51 Und er schlug alle Erstgeburt in Ägypten, die Erstlinge der Kraft in den Zelten Hams. 52 Und er ließ sein Volk wegziehen gleich Schafen, und leitete sie gleich einer Herde in der Wüste; 53 Und er führte sie sicher, so daß sie sich nicht fürchteten; und ihre Feinde bedeckte das Meer. 54 Und er brachte sie zu der Grenze seines Heiligtums, *d. h. in sein heiliges Land zu diesem Berge, den seine Rechte erworben. 55 Und er vertrieb Nationen vor ihnen, und verloste sie als Schnur des Erbteils *d. h. als zugemessenes Erbteil und ließ in ihren Zelten wohnen die Stämme Israels. 56 Aber sie versuchten Gott, den Höchsten, und waren widerspenstig gegen ihn, und seine Zeugnisse bewahrten sie nicht. 57 Und sie wichen zurück und handelten treulos wie ihre Väter; sie wandten sich um gleich einem trügerischen Bogen. 58 Und sie erbitterten ihn durch ihre Höhen und reizten ihn zur Eifersucht durch ihre geschnitzten Bilder. 59 Gott hörte es und ergrimmte, und er verachtete *O. verwarf Israel sehr. 60 Und er verließ *O. gab auf die Wohnung zu Silo, das Zelt, welches er unter den Menschen aufgeschlagen hatte. 61 Und er gab in die Gefangenschaft seine Kraft, und seine Herrlichkeit in die Hand des Bedrängers. 62 Und er gab sein Volk dem Schwerte preis, und gegen sein Erbteil ergrimmte er. 63 Seine Jünglinge fraß das Feuer, und seine Jungfrauen wurden nicht besungen; *d. h. in Hochzeitsliedern64 Seine Priester fielen durch das Schwert, und seine Witwen weinten nicht. *d. h. konnten keine Totenklage halten65 Da erwachte, gleich einem Schlafenden, der Herr, gleich einem Helden, der da jauchzt vom Wein; 66 Und er schlug seine Feinde von hinten, gab ihnen ewige Schmach. 67 Und er verwarf das Zelt Josephs, und den Stamm Ephraim erwählte er nicht; 68 Sondern er erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, den er geliebt hat. 69 Und er baute gleich Höhen sein Heiligtum, gleich der Erde, die er auf ewig gegründet hat. 70 Und er erwählte David, seinen Knecht, und nahm ihn von den Hürden der Schafe; 71 hinter den Säugenden weg ließ er ihn kommen, um Jakob, sein Volk, zu weiden, und Israel, sein Erbteil. 72 Und er weidete sie nach der Lauterkeit seines Herzens, und mit der Geschicklichkeit seiner Hände leitete er sie.