Psalmit 39

Elämän katoavaisuus.

1 *1. Aik. 25:1Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.

2 *Ps. 17:3Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin,

etten kielelläni syntiä tekisi.

Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen,

niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."

3 *Ps. 38:14,18Minä olin vaiti, olin ääneti,

en puhunut siitä, mikä hyvä on;

mutta minun tuskani yltyi.

4 *Ps. 119:53Minun sydämeni hehkui minun rinnassani;

kun minä huokailin, syttyi minussa tuli,

ja niin minä kielelläni puhuin.

5 *Ps. 90:12Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani,

ja mikä minun päivieni mitta on,

että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.

6 *Job 14:1; Job 16:22; Ps. 62:10; Ps. 90:5; Ps. 144:4Katso, kämmenen leveydeksi

sinä teit minun päiväni,

ja minun elämäni on sinun edessäsi

niinkuin ei mitään.

Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset,

kuinka lujina seisokootkin. Sela.

7 *Job 8:9; Job 14:2; Saarn. 2:18,21; Saarn. 5:13,15; Luuk. 12:20Varjona vain ihminen vaeltaa,

turhaan vain he touhuavat,

kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

8 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra?

Sinuun minä panen toivoni.

9 Päästä minut kaikista synneistäni,

älä pane minua houkkain pilkaksi.

10 *Ps. 38:14Minä vaikenen enkä suutani avaa;

sillä sinä sen teit.

11 Käännä vitsauksesi minusta pois,

sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

12 *Ps. 6:8Kun sinä ihmistä synnin tähden

rangaistuksilla kuritat,

kulutat sinä hänen kauneutensa

niinkuin koinsyömän.

Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

13 *1. Moos. 47:9; 3. Moos. 25:23; 1. Aik. 29:15; Ps. 119:19; Hebr. 11:13; 1. Piet. 2:11Kuule minun rukoukseni, Herra,

ota korviisi minun huutoni.

Älä ole kuuro minun kyyneleilleni;

sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi,

vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.

14 *Job 7:16; Job 10:20; Job 14:6Käännä pois katseesi minusta,

että minä ilostuisin,

ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

1 *Dem Vorsänger, dem Jeduthun. Vergl. 1. Chr. 16,41. 42;25,1. 3 Ein Psalm von David.Ich sprach: Ich will meine Wege bewahren, daß ich nicht sündige mit meiner Zunge; ich will meinen Mund mit einem Maulkorbe verwahren, solange der Gesetzlose vor mir ist. 2 Ich verstummte in Stille, ich schwieg vom Guten, *Eig. vom Guten weg; daher viell.: fern vom Guten und mein Schmerz ward erregt. 3 Mein Herz brannte in meinem Innern, bei meinem Nachsinnen entzündete sich Feuer; ich sprach mit meiner Zunge: 4 Tue mir kund, Jehova, mein Ende, und das Maß meiner Tage, welches es ist, daß ich wisse, wie vergänglich ich bin! 5 Siehe, Handbreiten gleich hast du meine Tage gemacht, und meine Lebensdauer ist wie nichts vor dir; ja, eitel Hauch ist jeder Mensch, der dasteht. *O. feststeht (Sela.) 6 Ja, als ein Schattenbild wandelt der Mensch einher; ja, vergebens ist er *Eig. sind sie voll Unruhe; er häuft auf und weiß nicht, wer es einsammeln wird.

7 Und nun, auf was harre ich, Herr? Meine Hoffnung ist auf dich! 8 Errette mich von allen meinen Übertretungen, mache mich nicht zum Hohne des Toren! *S. die Anm. zu Ps. 14,19 Ich bin verstummt, ich tue meinen Mund nicht auf; denn du, du hast es getan. 10 Entferne von mir deine Plage! Durch die Schläge *Eig. die Befehdung, den Angriff deiner Hand vergehe ich. 11 Strafst du einen Mann mit Züchtigungen für die Ungerechtigkeit, so machst du, gleich der Motte, seine Schönheit zergehen; ja, ein Hauch sind alle Menschen. (Sela.) 12 Höre mein Gebet, Jehova, und nimm zu Ohren mein Schreien; schweige nicht zu meinen Tränen! Denn ein Fremdling bin ich bei dir, ein Beisasse wie alle meine Väter. 13 Blicke von mir ab, daß ich mich erquicke, *Eig. erheitere bevor ich dahingehe und nicht mehr bin!