Salmos 40

Pelastetun kiitos. Kuuliaisuus oikea uhri. Avun rukous.

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2 *Ps. 18:7; Ps. 27:14Hartaasti minä odotin Herraa,

ja hän kumartui minun puoleeni

ja kuuli minun huutoni.

3 *Ps. 31:9; Ps. 69:15Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta,

lokaisesta liejusta,

ja asetti minun jalkani kalliolle,

hän vahvisti minun askeleeni.

4 Hän antoi minun suuhuni uuden virren,

kiitoslaulun Jumalallemme.

Sen näkevät monet ja pelkäävät

ja turvaavat Herraan.

5 Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan

eikä käänny ylpeiden puoleen

eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!

6 *2. Moos. 15:11; Ps. 92:6; Ps. 139:17Herra, minun Jumalani,

suuret ovat sinun ihmetekosi

ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan.

Ei ole ketään sinun vertaistasi.

Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua,

niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.

7 *Ps. 51:18; Jes. 1:11; Miika 6:7; Hebr. 10:5Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty;

minun korvani sinä avasit,

polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

8 *Joh. 5:39,46; Hebr. 10:7Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen;

kirjakääröön on kirjoitettu,

mitä minun on tehtävä.

9 *Ps. 37:31Sinun tahtosi, minun Jumalani,

minä teen mielelläni,

ja sinun lakisi on minun sydämessäni."

10 *Ps. 22:23,26; Ps. 35:18Minä julistan vanhurskautta

suuressa seurakunnassa;

katso, en minä sulje huuliani.

Sinä, Herra, sen tiedät.

11 Minä en peitä sinun vanhurskauttasi

omaan sydämeeni,

vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi;

minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi

suurelta seurakunnalta.

12 *Ps. 61:8Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi,

sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

13 *Ps. 38:11Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat,

minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni,

niin etten nähdä taida;

ne ovat useammat kuin pääni hiukset,

ja rohkeus on minulta mennyt.

14 *Ps. 70:2Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut,

Herra, riennä minun avukseni.

15 *Ps. 35:4Hävetkööt ja punastukoot kaikki,

jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen;

peräytykööt ja tulkoot häpeään ne,

jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

16 *Ps. 35:21Tyrmistykööt häpeästänsä

ne, jotka minulle sanovat: "Kas niin, kas niin!"

17 *Ps. 34:3; Ps. 35:27Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki,

jotka sinua etsivät;

ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina:

"Ylistetty olkoon Herra!"

18 Minä olen kurja ja köyhä,

mutta Herra pitää minusta huolen.

Sinä olet minun apuni ja pelastajani;

minun Jumalani, älä viivy.

1 *Dem Vorsänger. Von David, ein Psalm.Beharrlich habe ich auf Jehova geharrt, und er hat sich zu mir geneigt und mein Schreien gehört. 2 Er hat mich heraufgeführt aus der Grube des Verderbens, aus kotigem Schlamm; und er hat meine Füße auf einen Felsen gestellt, meine Schritte befestigt; 3 Und in meinen Mund hat er gelegt ein neues Lied, einen Lobgesang unserem Gott. Viele werden es sehen und sich fürchten und auf Jehova vertrauen. 4 Glückselig der Mann, der Jehova zu seiner Zuversicht macht und sich nicht wendet zu den Stolzen *Eig. Ungestümen, Übermütigen und zu denen, die zur Lüge abweichen! 5 Vielfach hast du deine Wundertaten und deine Gedanken gegen uns erwiesen, Jehova, mein Gott; nicht kann man sie der Reihe nach dir vorstellen. Wollte ich davon berichten und reden, es sind ihrer zu viele, um sie aufzuzählen.

6 An Schlacht- und Speisopfern hattest du keine Lust; Ohren hast du mir bereitet: *W. gegraben Brand- und Sündopfer hast du nicht gefordert. 7 Da sprach ich: Siehe, ich komme; in der Rolle des Buches steht von mir geschrieben. 8 Dein Wohlgefallen zu tun, mein Gott, ist meine Lust; und dein Gesetz ist im Innern meines Herzens. *W. meiner Eingeweide9 Ich habe die Gerechtigkeit verkündet *Eig. als frohe Botschaft verkündet in der großen Versammlung; siehe, meine Lippen hemmte ich nicht-Jehova, du weißt es! 10 Deine Gerechtigkeit habe ich nicht verborgen im Innern meines Herzens; deine Treue und deine Rettung habe ich ausgesprochen, deine Güte und deine Wahrheit nicht verhehlt vor der großen Versammlung.

11 Du, Jehova, halte deine Erbarmungen nicht von mir zurück; deine Güte und deine Wahrheit laß beständig mich behüten! 12 Denn Übel bis zur Unzahl haben mich umgeben, meine Ungerechtigkeiten haben mich erreicht, daß ich nicht sehen kann; *O. daß ich sie nicht übersehen kann zahlreicher sind sie als die Haare meines Hauptes, und mein Herz hat mich verlassen. 13 Laß dir gefallen, Jehova, mich zu erretten! Jehova, eile zu meiner Hülfe! 14 Laß sie beschämt und mit Scham bedeckt werden allesamt, die nach meinem Leben trachten, es wegzuraffen; laß zurückweichen und zu Schanden werden, die Gefallen haben an meinem Unglück! 15 Laß sich entsetzen ob ihrer Schande, die von mir sagen: Haha! Haha! 16 Laß fröhlich sein und sich freuen in dir alle, die dich suchen; die deine Rettung lieben, laß stets sagen: Erhoben sei Jehova! 17 Ich aber bin elend und arm, der Herr denkt an mich. Meine Hülfe und mein Erretter bist du; mein Gott, zögere nicht!