Psalmit 2

Turha on taistella Herran voideltua vastaan.

1 *Ap. t. 4:25Miksi pakanat pauhaavat

ja kansat turhia ajattelevat?

2 *Ps. 41:8; Jes. 61:1Maan kuninkaat nousevat,

ruhtinaat yhdessä neuvottelevat

Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 *Luuk. 19:14; Ilm. 19:19"Katkaiskaamme heidän kahleensa,

heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 *Ps. 37:13; Ps. 59:9; Sananl. 1:26; Sananl. 3:34Hän, joka taivaassa asuu, nauraa;

Herra pilkkaa heitä.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa,

peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 *Ps. 89:28; Ps. 110:1"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin,

pyhälle vuorelleni".

7 *Ap. t. 13:33; Hebr. 1:5; Hebr. 5:5Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt.

Hän lausui minulle:

"Sinä olet minun poikani,

tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 *Ps. 22:28; Ps. 72:8; Sak. 9:10Ano minulta, niin minä annan

pakanakansat sinun perinnöksesi

ja maan ääret sinun omiksesi.

9 *Ilm. 2:27; Ilm. 19:15Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat,

niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat,

maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 *Fil. 2:12Palvelkaa Herraa pelvolla

ja iloitkaa vavistuksella.

12 *Ps. 34:9; Ps. 84:13; Jes. 30:18; Jer. 17:7; Ilm. 11:18Antakaa suuta pojalle,

ettei hän vihastuisi

ettekä te hukkuisi tiellänne.

Sillä hänen vihansa syttyy äkisti.

Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

1 Warum toben die Nationen und sinnen Eitles die Völkerschaften? 2 Es treten auf *O. Warum treten auf usw. die Könige der Erde, und die Fürsten ratschlagen miteinander wider Jehova und wider seinen Gesalbten: 3 "Lasset uns zerreißen ihre Bande, und von uns werfen ihre Seile!" 4 Der im Himmel thront, *O. wohnt lacht, der Herr spottet *O. wird lachen… wird spotten ihrer. 5 Dann wird er zu ihnen reden in seinem Zorn, und in seiner Zornglut wird er sie schrecken. 6 "Habe doch ich meinen König gesalbt *O. eingesetzt auf Zion, meinem heiligen Berge!"

7 Vom Beschluß will ich erzählen: Jehova hat zu mir gesprochen: Du bist mein Sohn, heute habe ich dich gezeugt. 8 Fordere von mir, und ich will dir zum Erbteil geben die Nationen, und zum Besitztum die Enden der Erde. 9 Mit eisernem Scepter *O. eisener Zuchtrute wirst du sie zerschmettern, wie ein Töpfergefäß sie zerschmeißen.

10 Und nun, ihr Könige, seid verständig, lasset euch zurechtweisen, ihr Richter der Erde! 11 Dienet Jehova mit Furcht, und freuet euch *Eig. frohlocket mit Zittern! 12 Küsset den Sohn, daß er nicht zürne, und ihr umkommet auf dem Wege, wenn nur ein wenig entbrennt *O. denn gar bald möchte entbrennen sein Zorn. Glückselig alle, die auf ihn trauen! *Eig. Zuflucht zu ihm nehmen, sich in ihm bergen; so überall in den Psalmen