Salmos 79

Valitus suuren ahdistuksen aikana.

1 *Ps. 74:4Aasafin virsi.

Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet

sinun perintöosaasi,

he ovat saastuttaneet sinun pyhän

temppelisi,

ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

2 He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit

taivaan linnuille ruuaksi,

maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.

3 He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä

ympäri Jerusalemia,

eikä heitä kukaan haudannut.

4 *Ps. 44:14; Ps. 80:7; Ps. 89:42Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi,

niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi,

jotka ympärillämme asuvat.

5 *Ps. 80:5Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi,

kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?

6 *Jer. 10:25Vuodata vihasi pakanain ylitse,

jotka eivät sinua tunne,

ja valtakuntien ylitse,

jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.

7 Sillä he ovat syöneet Jaakobin

ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

8 Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia,

anna armosi pian kohdata meitä,

sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

9 *Ps. 115:1Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala,

nimesi kunnian tähden,

pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi

nimesi tähden.

10 *2. Moos. 32:12; 5. Moos. 32:43; Ps. 115:2; Joel 2:17Miksi pakanat saisivat sanoa:

"Missä on heidän Jumalansa?"

Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa,

meidän silmäimme nähden,

sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

11 *Ps. 102:20Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen;

suuren käsivartesi voimalla

pidä elossa kuoleman lapset.

12 Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa,

seitsenkertaisesti se herjaus,

jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

13 Mutta me, sinun kansasi,

sinun laitumesi lampaat,

kiitämme sinua iankaikkisesti,

julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

1 *Ein Psalm; von Asaph.Gott! die Nationen sind in dein Erbteil gekommen, haben deinen heiligen Tempel verunreinigt, haben Jerusalem zu Trümmerhaufen gemacht. 2 Die Leichen deiner Knechte haben sie den Vögeln des Himmels zur Speise gegeben, das Fleisch deiner Frommen den wilden Tieren der Erde. 3 Sie haben ihr Blut wie Wasser vergossen rings um Jerusalem, und niemand war da, der begrub. 4 Wir sind ein Hohn geworden unseren Nachbarn, ein Spott und Schimpf denen, die uns umgeben. 5 Bis wann, Jehova? Willst du immerfort zürnen, soll wie Feuer brennen dein Eifer?

6 Schütte deinen Grimm aus über die Nationen, die dich nicht kennen, und auf die Königreiche, die deinen Namen nicht anrufen! 7 Denn man hat Jakob aufgezehrt, und seine Wohnung haben sie verwüstet. 8 Gedenke uns nicht die Ungerechtigkeiten der Vorfahren; laß eilends uns entgegenkommen deine Erbarmungen! denn sehr gering *O. schwach sind wir geworden. 9 Hilf uns, Gott unseres Heils, um der Herrlichkeit *O. Ehre deines Namens willen; und errette uns, und vergib unsere Sünden um deines Namens willen! 10 Warum sollen die Nationen sagen: Wo ist ihr Gott? Laß unter den Nationen vor unseren Augen kundwerden die Rache für das vergossene Blut deiner Knechte! 11 Laß vor dich kommen das Seufzen des Gefangenen; nach der Größe deines Armes laß übrigbleiben die Kinder des Todes! 12 Und gib unseren Nachbarn ihren Hohn, womit sie dich, Herr, gehöhnt haben, siebenfach in ihren Busen zurück! 13 So werden wir, dein Volk, und die Herde deiner Weide, dich preisen *O. dir danken ewiglich, dein Lob erzählen von Geschlecht zu Geschlecht.