1 Do cepo de Jessé brotará um rebento, e das suas raízes frutificará um ramo.

2 O Espírito do Senhor ficará sobre ele: Espírito de sabedoria, de discernimento, de conselho e de poder; Espírito de conhecimento e do temor ao Senhor.

3 Todo o seu prazer será obedecer ao Senhor. Não julgará segundo as aparências, nem por ouvir dizer.

4 Castigará a terra com a vara da sua palavra, e com o sopro da sua boca condenará à morte a gente má. Pelo contrário, defenderá com justiça os pobres e com equidade os explorados.

5 Porque se revestirá de justiça e de verdade na cintura e no tronco.

6 Nesse dia o lobo e o cordeiro deitar-se-ão juntos, o leopardo e o cabrito viverão em paz; bezerros e gordas ovelhas estarão em segurança no meio de leões, e uma criança os guiará.

7 Os bois pastarão juntamente com os ursos, enquanto os respectivos filhotes ficarão deitados uns com os outros. Também o leão comerá erva como os bois.

8 Haverá bebés gatinhando sem perigo por entre serpentes venenosas, e crianças que põem despreocupadamente a mão dentro dum ninho de víboras, retirando-a depois sem a mínima mordedura.

9 Não se fará mal nem destruição de espécie alguma no meu monte santo, porque tal como as águas enchem o fundo dos mares, assim também a Terra se encherá do conhecimento do Senhor.

10 Nesse dia, aquele que é a raiz de Jessé será como uma bandeira para todo o mundo. As nações se juntarão a ele, e a terra onde ele vive será um lugar glorioso.

11 Nesse tempo o Senhor fará regressar pela segunda vez à terra de Israel um resto do seu povo, trazendo-os da Assíria, do Alto e do Baixo Egipto, da Etiópia, do Elão, da Babilónia, de Hamate e de terras distantes de além mar. Levantará uma bandeira entre as nações para os chamar e reunir. Juntará assim os israelitas dispersos pelos quatro cantos do mundo.

13 Então, terminará enfim a rivalidade entre Israel e Judá; nunca mais se defrontarão.

14 Juntos voarão contra as nações, conquistando as suas terras a leste e a oeste, unindo forças para as destruir, vindo a ocupar as nações de Edom, de Moabe e de Amom.

15 O Senhor fará secar um caminho através do Mar Vermelho, levantará a sua mão sobre o rio Eufrates, mandando um forte vento que o divida em sete braços que qualquer pessoa poderá atravessar mesmo calçado. Aplanará um largo caminho desde a Assíria, para que venha por ele o resto que ainda lá vive, tal como fez há muito tempo para Israel poder regressar do Egipto.

1 Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.

2 Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.

3 Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,

4 vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

5 Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.

6 Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.

7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

10 Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

11 Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.

12 Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.

13 Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia.

14 Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen.

15 Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi.

16 Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.