1 Ai daqueles que fogem para o Egipto, procurando ajuda, confiando na sua poderosa cavalaria e nos seus carros de combate, em vez de olharem para o Santo de Israel e de o consultar.

2 Na sua sabedoria, Deus enviará grandes males ao seu povo, e não mudará de ideia. Levantar-se-á contra eles por causa do mal que fizeram, e esmagará também os seus aliados.

3 Esses egípcios são meros homens; não podem substituir Deus! Os seus cavalos são simplesmente carne, e não poderosos espíritos! Quando o Senhor fecha o seu punho contra eles, cambalearão e cairão, mesmo ali no meio daqueles que pretendiam ajudar, acabando todos por cair juntos.

4 Mas o Senhor disse-me o seguinte: Quando um leão, mesmo que seja um leãozinho, mata uma ovelha, não liga ao barulho e aos gritos que faz o pastor. Continua no seu acto e come a presa. Da mesma maneira o Senhor virá e lutará pelo Monte Sião; não se deixará atemorizar!

5 Ele, o Senhor dos exércitos celestiais, pairará sobre Jerusalém, tal como as aves pairam sobre os ninhos para os defender; e assim protegerá e livrará a cidade.

6 Portanto, ó meu povo, é verdade que vocês são profundamente rebeldes, mas peço-vos: voltem para Deus.

7 Eu sei que ainda há-de vir o dia glorioso em que cada um lançará para longe os seus ídolos de ouro, as suas imagens de prata, que fizeram com as vossas próprias mãos e que são um pecado.

8 E os Assírios serão destruídos, mas não por armas humanas. A espada de Deus os liquidará. Cairão em pânico e fugirão; a forte mocidade assíria será cativa - tornar-se-ão escravos.

9 Até mesmo os seus generais e chefes militares tremerão de terror e debandarão quando virem as bandeiras de guerra de Israel, diz o Senhor. O fogo de Deus arde intensamente em Jerusalém.

1 Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta.

2 Mutta myös hän on viisas, ja hän tuottaa onnettomuuden; hän ei peruuta sanojansa, vaan nousee pahantekijäin sukua vastaan ja väärintekijäin apuuntuloa vastaan.

3 Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.

4 Sillä näin on Herra minulle sanonut: Niinkuin leijona, nuori leijona, murisee saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi, eikä peljästy heidän huutoansa, ei huoli heidän hälinästään, niin Herra Sebaot on astuva alas sotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla.

5 Niinkuin liitelevät linnut, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia-varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.

6 Palatkaa, te israelilaiset, hänen tykönsä, josta olette niin kauas luopuneet.

7 Sillä sinä päivänä jokainen hylkää hopeaiset ja kultaiset epäjumalansa, jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi.

8 Ja Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen, ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen; hän pakenee miekkaa, ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen.

9 Hänen kallionsa kukistuu kauhusta, ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipun luota pakoon, sanoo Herra, jonka tuli on Siionissa ja pätsi Jerusalemissa.