1 Cheguem-se e ouçam, nações da Terra! Que o mundo, e tudo o que nele existe, ouça as minhas palavras!

2 O Senhor está extremamente indignado contra os povos. A sua ira dirige-se especialmente contra os seus exércitos. Por isso os destruirá completamente e os entregará à matança.

3 Os seus mortos serão deixados até sem serem enterrados; o mau cheiro dos corpos apodrecendo encherá a terra, e dos montes escorrerá o seu sangue.

4 Por esse tempo os céus, em cima, como que se derreterão e desaparecerão; serão como um rolo que se enrola. As estrelas cairão como folhas de árvores no Outono, como frutos plenamente maduros caindo das árvores.

5 E quando a minha espada tiver acabado o seu trabalho nos céus, então dêem atenção, porque será a altura de cair sobre Edom, o povo que eu amaldiçoei.

6 A espada do Senhor está cheia de sangue; ela está também saciada de carne, como se tivesse sido usada para constantes sacrifícios de cordeiros e de carneiros. Porque na verdade o Senhor executará um enorme sacrifício em Edom, fará uma tremenda matança ali.

7 Até os melhores dos mais fortes morrerão, além dos jovens e dos veteranos. A terra ficará embriagada de sangue, e o solo ficará mais rico por causa de toda aquela gordura.

8 Porque é enfim o dia da vingança, o ano da recompensa por tudo aquilo que Edom fez a Israel.

9 Os ribeiros de Edom se encherão de alcatrão, a terra cobrir-se-á de fogo.

10 Esta aplicação de pena sobre Edom nunca mais terminará. Aquele fumo subirá para sempre. A terra permanecerá deserta por todas as gerações; ninguém nunca mais ali viverá; só corujas e porcos espinhos, mochos e corvos.

12 Deus fará um juízo sobre esta terra e chegará à conclusão que é digna de ser destruída. Julgará os seus responsáveis e verá que são dignos de morte. Será chamada terra de ninguém. E todos os seus príncipes terão desaparecido num instante.

13 Nos seus palácios passarão a crescer só espinhos; ortigas e cardos é o que haverá nas fortificações; tornar-se-á a habitação de chacais, o poiso de avestruzes.

14 Os animais selvagens dos desertos ali se misturarão com lobos e hienas. Os seus gritos encherão as noites. Animais nocturnos chamar-se-ão lugubremente uns aos outros, e até os demónios ali virão para descansar. As corujas lá farão os seus ninhos, porão ovos, terão crias e cuidarão delas, sob as suas asas. Igualmente virão os abutres aos pares, para acasalarem ali.

16 Procurem no livro do Senhor e vejam tudo quanto irá fazer; nem um detalhe falhará; nem um só milhafre estará lá sem o seu macho.

17 Porque foi o Senhor quem o disse, e o seu Espírito faz com que tudo venha a verificar-se. Porque ele próprio inspeccionou a terra, a repartiu e a deixou em legado a essas sinistras criaturas, as quais a ocuparão para sempre, por todas as gerações.

1 Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.

2 Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.

3 Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertansa.

4 Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon niinkuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niinkuin lehdet varisevat viinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet.

5 Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskee alas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.

6 Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain ja kauristen verta, oinasten munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.

7 Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.

8 Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.

9 Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.

10 Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.

11 Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä; ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.

12 Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.

13 Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten asunto, kamelikurkien tyyssija.

14 Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan.

15 Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.

17 Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut; ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.