1 Contudo esse tempo de trevas e de desespero não durará para sempre. Ainda que brevemente a terra de Zebulão e de Naftali venha a ficar sob o desprezo e o julgamento de Deus, no entanto, estas mesmas terras no futuro, a Galileia e a região a leste do Jordão, onde está a estrada para o mar, ficarão cheias de glória.

2 O povo que anda nas trevas viu uma grande luz - uma luz que brilhará sobre todos os que vivem na terra da sombra da morte.

3 Porque Israel tornará a ser grande, será cheio de alegria como a dos ceifeiros quando chega o tempo da ceifa, ou como a dos que repartem os despojos depois de vencerem a batalha.

4 Porque Deus quebrará as cadeias que amarram o seu povo, assim como a vara que os açoita; tal como fez quando destruiu as imensas tropas opressoras dos midianitas .

5 Porque nesse glorioso dia de paz não haverá mais distribuição de armamento de guerra, nem de equipamento militar de combate. Tudo isso será destruído.

6 Porque um menino nos nasceu; foi-nos dado um filho. Ser-lhe-á dada a responsabilidade de governar. Estes serão os seus títulos: Maravilhoso, Conselheiro, Deus Forte, Pai para sempre, Príncipe da Paz.

7 O seu governo de paz e de desenvolvimento nunca mais terá fim. Ele chefiará com uma justiça e uma honestidade perfeitas, desde o trono de seu pai David. Trará verdadeira justiça e paz a todas as nações do mundo. Isto acontecerá mesmo, porque é o próprio Senhor dos exércitos celestiais quem está especialmente empenhado em que tal se realize!

8 O Senhor falou contra este Israel presunçoso que anda a dizer que mesmo se a nossa terra for arruinada, a reconstruirá melhor do que dantes. As figueiras bravas foram cortadas, mas havemos de as substituir por cedros!, dizem eles.

11 A resposta do Senhor à vossa altivez é fazer com que os inimigos vos ataquem - os sírios pelo leste, os filisteus pelo oeste. Com as suas bocas escancaradas, devorarão Israel. E mesmo assim a ira do Senhor contra vocês não ficará cumprida - a sua mão manter-se-á suspensa, pronta a esmagar-vos.

13 Porque mesmo depois de todo este castigo, não se arrependerão nem hão-de querer voltar-se de novo para o Senhor dos exércitos celestiais.

14 Por isso num mesmo dia o Senhor cortará em Israel a cabeça e a cauda, a palma e o junco.

15 O ancião e o homem de respeito são a cabeça; o profeta que ensina mentira, esse é a cauda.

16 Os líderes deste povo enganam-no, e os que são conduzidos ficam desfeitos.

17 Esta é a razão porque o Senhor não tem alegria nos seus jovens, nem piedade pelas viúvas e pelos órfãos, porque são todos gente que fala sujamente; são maus e mentirosos. É por isso que a sua ira ainda não está satisfeita, e que o seu punho está pronto a esmagá-los a todos.

18 Ele queimará toda esta maldade, todos estes espinhos e sarças; as chamas, depois, virão a consumir florestas também, e o fumo subirá em rolos por cima do vasto incêndio.

19 A terra ficará enegrecida pelo fogo, como consequência da cólera do Senhor dos exércitos celestiais. O próprio povo serve também de combustível para o fogo.

20 Cada qual luta com o seu próximo para poder roubar-lhe comida, e mesmo assim continuará sempre a ter fome. E acabarão por comer os seus próprios filhos!

21 Manassés contra Efraim e Efraim contra Manassés, e ambos contra Judá. E ainda depois disto tudo, a cólera de Deus não ficará satisfeita. A sua mão manter-se-á pesada sobre eles, para os esmagar.

1 (H8:23) Mutta ei jää pimeään se, mikä nyt on vaivan alla. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin tuonpuoleisen maan, pakanain alueen.

2 (H9:1) Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.

3 (H9:2) Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.

4 (H9:3) Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä;

5 (H9:4) ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan.

6 (H9:5) Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

7 (H9:6) Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

8 (H9:7) Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin,

9 (H9:8) ja sen sai tuntea koko kansa, Efraim ja Samarian asukkaat, mutta he sanoivat ylpeydessään ja sydämensä kopeudessa:

11 (H9:10) Silloin Herra nostatti sitä vastaan Resinin ahdistajat ja kiihoitti sen viholliset,

12 (H9:11) aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa, ja he söivät Israelia suun täydeltä. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

13 (H9:12) Mutta kansa ei palannut kurittajansa tykö, eivätkä he etsineet Herraa Sebaotia.

14 (H9:13) Sentähden Herra katkaisi Israelilta pään ja hännän, palmunlehvän ja kaislan, yhtenä päivänä.

15 (H9:14) Vanhin ja arvomies on pää, mutta profeetta, joka valhetta opettaa, on häntä.

16 (H9:15) Ja tämän kansan johtajat tulivat eksyttäjiksi, ja johdettavat joutuivat hämminkiin.

17 (H9:16) Sentähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä eikä armahda sen orpoja ja leskiä, sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä, ja jokainen suu puhuu hulluutta. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

18 (H9:17) Sillä jumalattomuus palaa tulena, kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää sankan metsän, niin että se savuna tupruaa ilmaan.

19 (H9:18) Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, ja kansa on kuin tulen syötävänä; toinen ei sääli toistansa.

20 (H9:19) Ahmivat oikealta, mutta on yhä nälkä, syövät vasemmalta, mutta eivät saa kylläänsä; jokainen syö oman käsivartensa lihaa:

21 (H9:20) Manasse Efraimia ja Efraim Manassea, molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettu.